eliasm

Maksullinen seksi ole satua - se on tuhansien ihmisten valinta - koko maailmassa

http://campaign.ooo.fi/king/iom/

 

 

Aikuisten vapaaehtoinen maksullinen seksi ei ole satua

- se on tuhansien ihmisten valintana, mahdollisuutena itse työllistää itsensä, työnä ja harrastuksena - eri puolilla maailmaa -

 

 

Olipa kerran Suomessa ja Ruotsissa


Tapaus 1

49-vuotias "Esko" on suomalainen rattopoika. Hän myy seksipalveluja naisille internetissä. Miehen "salaisesta paheesta" ei tiedä kuin muutama ystävä. Niin Esko haluaa asian olevankin, ei siksi, että hän häpeäisi toista ammattiaan, vaan siksi, että se saattaisi haitata hänen porvarillista työtään. Esko rakastaa rattopoikana olemista.

Eskoa ei ole ihmiskauppias vääryydellä houkutellut eikä törkeä parittaja viekkaudella vikitellyt seksiä myymään, eikä häntä ole väkivaltaa käyttämällä tai sen uhan alaisena velvoitettu tekemään seksinmyynti työtä.

Esko on saanut pitää kaikki seksityöllä ansaitsemansa rahat itsellään. Hän on itse määrännyt oman työtahtinsa, kukaan ihmiskauppias ei ole ollut valvomassa hänen työntekoaan, ei käyttänyt väkivaltaa, sen uhkaa sekä kavaluutta. Esko Tekee tätä siksi, että se on kivaa ja siitä maksetaan vielä rahaakin. Hupi on tärkeintä, ei raha. Naisena olisin varmasti ammattidomina. Miehillä ei ole sellaista kysyntää, että seksiä voisi myydä kokopäivähommana. Esko aloitti seksipalvelujen myymisen muutama vuosi sitten. En lähde väittämään, että olisin kyvykkäämpi tai pystyvämpi kuin keskivertomies, mutta ymmärrän taatusti naisia paremmin kuin keskivertomiehet. Olen aina halunnut olla hyvä rakastaja. Haluan, että luokseni tullaan toistekin. Se on minulle kunnia-asia, Esko sanoo. Homma täytyy tehdä hyvin. Naisen täytyy saada rahoilleen vastinetta.

 


Tapaus 2

Tapaus 2 on 49 vuotias, toiminut erotiikka-alalla mm. myynyt dominapalveluita ja muuta turvaseksiä 15 vuotta omasta halustaan. Hän aloitti seksityön saatuaan tarpeeksi toimistotöistä. Hän halusi vaihtelua, parempia ansioita ja vähän seikkailua. Seksin myyminen oli tapaus kahden päätyö kymmenen vuotta. Sittemmin se on vähentynyt, ja tilalle on tullut kirjanpito. Hän on kielitaitoinen, kouluttautunut. Yrittäjän käyntikortissa ovat myös nimikkeet seksuaalineuvoja ja koulutettu hieroja. Lisäksi hän toimi aktiivina seksityöläisten etujärjestössä Sallissa.

Kukaan parittaja tai rikollispomo ei ole värvännyt tai erehdyttänyt kavaluudella häntä seksialalle. Kukaan ihmiskauppias ei häntä ole väkivaltaa käyttämällä eikä sen uhan alaisena velvoittanut tekemään seksinmyynti työtä.

Tapaus 2 on saanut pitää kaikki seksityöllä ansaitsemansa rahat itsellään. Mitä nyt verottaja on vienyt osansa välistä.  Ammattilaisena hän on toiminut yksityisyrittäjänä ja pitänyt huolen niin eläkkeestään kuin veroistaan. Hän on itse määrännyt oman työtahtinsa, kukaan ihmiskauppias ei ole ollut valvomassa hänen työntekoaan. Hän ei ole joutunut hankaluuksiin ammattinsa vuoksi. Hän toimii ammatillisesti selvinpäin ja pitää huolta turvallisuudesta.

Tapaus 2 vertaa väittelyä maksullisen seksin olemassaolon oikeutuksesta homokeskusteluun. Moniarvoisen yhteiskunnan pitäisi hyväksyä seksityö. Seksityöläisiä tarvitaan ja se on oikeutettua. On törkeää puhua siitä, miten seksityö saataisiin parhaiten hävitetyksi ilman, että ihmisiltä itseltään kysytään. Millä oikeudella joku voi kyseenalaistaa toisen ihmisen valinnan tehdä seksityötä. Esimerkiksi sosiaalityöntekijä voi aloittaa keskustelun vaatimalla, että seksinmyyjän on hankkittava muita töitä. EU:n ulkopuolelta tulevalla seksin myyjällä on huonoin tilanne, tulijat eivät saa Suomeen työlupaa. Ruotsin malli seksin oston kriminalisoimisesta on huono. Lisäksi laki parituksesta on tiukempi kuin Suomessa. Siksi vuokranantaja voi saada paritussyytteen, jos vuokralainen on seksityöläinen. Se tarkoittaa myyjälle jatkuvaa häätöuhkaa.



Tapaus 3

"Linnea Evertsdotter" on viisikymppinen ruotsalainen hyvän koulutuksen saanut, kielitaitoinen, aikuinen sinkku, jolla on oma yksityisyritys. Hän on myynyt turvaseksiä muun työnsä ohessa  harrastuksenaan extrana vapaa-aikana vuodesta 2003. Hän nauttii seksin myynnistä ja haluaisi että hänen harrastuksensa olisi laillista ja asiakkaansa eivät olisi tehty rikollisiksi ruotsin seksinoston kieltolailla. Hän sanoo, että onnellisia seksin myyjiä on, hän on itse paras esimerkki siitä: maalla lapsuutensa viettänyt, ei traumaattista lapsuutta, rakastavat vanhemmat, aikuiset lapset, hyvä koulutus jne.

Linnea ei ole törkeästä parittajasta eikä ihmiskauppiaasta nähnyt vilaustakaan, häntä ei ole huijaamalla viekoteltu seksityötä tekemään, ei painostamalla, ei väkivaltaa käyttämällä eikä sen uhan alaisena velvoitettu tekemään seksinmyynti työtä.

Linnea on saanut pitää kaikki seksityöllä ansaitsemansa rahat itsellään. Hän on itse määrännyt oman työtahtinsa, noin pari kolme asiakasta viikossa. Kukaan järjestäytynyt rikollispomo ei ole ollut valvomassa hänen työntekoaan.

 

Kirjassaan Att sälja sex, hän kertoo mm., että maksullinen seksi ei ole mustavalkoista, vaan siinä on nyansseja. Seksin myyntiä ei voi yleistää ihmiskaupaksi ja kaikkia seksin myyjiä ei voi niputtaa samaan nippuun. Ihmiskaupan torjunnassa täyskieltolaki on hampaaton ja syyllistää vain turhaan ostajia.

 

 

Tapaus 4

"Milla" on nuori Tampereella asuva nuori nainen, joka päätti ryhtyä myymään seksiä turhauttavan työllisyystilanteen vuoksi. Hän työskenteli pitkään erilaisissa pätkätöissä ja teki palkattomia harjoitteluita. Seksityö oli tapa työllistää itse itsensä. Seksityössä on se hyvä puoli, että voi itse päättää päivärytmin ja pitää lomia koska vain.

Millaa ei ole kukaan ihmiskauppias eikä törkeä parittaja vietellyt tai kalastellut seksialalle eikä painostanut tekemään seksityötä.

Millan yritys on poikkeuksellinen. Suomessa rekisteröitiin ensimmäistä kertaa yritys, joka tarjoaa avoimesti seksipalveluita. Yrityksen perustaminen oli helppoa, mutta aloittelevan yrittäjän starttirahoja hän ei hakenut. Hän maksaa verot tuloistaan. Hän rekisteröi toiminimen, maksoi ennakkoverot ja hankki kuittikirjan. Yrityksen toimialakuvauksena lukee suorin sanoin seksin myynti. Tämä on periaatteessa ainoa laillinen tapa tehdä tätä työtä. Ja nyt minulle kertyy jopa eläkettä. Kun Milla lähtee asiakkaan luokse, matkaavat laukussa myös käsin kirjoitettavat kuitit. Kuittiin kirjataan y-tunnus, palvelun hinta, alv:n osuus ja asiakkaan kuittaus.

Millan mukaan lähes kaikki Tampereella työskentelevät seksityöntekijät ovat aivan tavallisen näköisiä naisia ja miehiä. Kadulla kävellessään he eivät mitenkään eroa muista. Kysyntä on kovaa, vaikka myös tarjoajia on paljon. Millan arvion mukaan seksiä myyviä ihmisiä on pelkästään Tampereella satoja. Suurin osa heistä tekee työtä osa-aikaisesti.

Tällä hetkellä Milla tapaa kahdesta kolmeen asiakasta viikossa. Asiakkaat Milla löytää internetistä. Sivustoilla myyjän on mahdollista asettaa asiakkailleen erilaisia ehtoja. Hän edellyttää asiakkailtaan hyvätapaisuutta ja hyvää hygieniaa. Lisäksi asiakkaan täytyy olla selvin päin ja täysi-ikäinen. Vielä Milla ei ole kohdannut niin nuorta seksin ostajaa, että hänen olisi täytynyt kysyä henkilöllisyystodistusta.

 

 

 

Tunnista aikuisten vapaaehtoinen yhteisymmärryksessä tapahtuva maksullinen seksi

 

Aikuisten vapaaehtoisessa seksin ostamisessa ja myymisessä on kysymys yksittäisten naisten ja miesten ihmis- ja perusoikeukeuksista, yksilön vapaudesta, itsemääräämisoikeudesta, oikeudesta tehdä työtä ja harjoittaa ammattia tai elinkeinoa, toimia palveluntarjoajina.


Kun puhutaan maksullisesta seksistä, pitää koko ajan muistaa, että kyseessä on laajakirjoinen heterogeeninen ilmiö, jossa on samanlaisia nyanseja ja eri asteita kuten elämässä yleensäkin. Seksikauppaa on monenlaista, sekä ammattimaista että ei-ammattimaista harrastusmaista, tilapäistä ja vakituista jne., monenlaista erotiikkapalvelua, dominapalvelua jne. Jos otetaan huomioon kaikki seksuaalisiin suhteisiin liittyvät erimuotoiset taloudelliset intressit, vastikkeet, korvaukset, vastapalvelut ja kaikenlainen taloudellisten ja materiaalisten resurssien vaihto seksiä vastaan suoran rahakorvauksen lisäksi, voidaan sanoa, että maksullista seksiä on yhtä laajalla kirjolla kuin on seksuaalisuutta ja erotiikkaa yleensäkin. Siitä löytyy samat ääripäät - onnea ja kurjuutta jne ja suurin osa siltä välilltä - kuin elämästä yleensäkin.

 

 

Monet kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja -suositukset suosittelevat seksityön dekriminalisoimista tai laillistamista.

YK:n työjärjestö ILO suositteli seksityöntekijöiden kohtelemista mieluummin ammatinharjoittajina kuin uhreina jo 1988. (liite 1).

YK:n aids-komissio vaati aikuisten vapaaehtoisen seksikaupan laillistamista koko maailmassa elokuussa 2012. (liite 2).

Euroopa Neuvosto suositelee aikuisten vapaaehtoisen seksityön erottamista ihmiskaupasta ja hyväksymistä mahdollisuutena määrätä itse elämästään ja työstään. (liite3).

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion Asia C-268/99 perusteluista voidaan todeta, että itsenäisesti harjoitettua prostituutiota voidaan pitää EY:n perustamissopimuksen E 47 artiklassa määriteltynä itsenäisenä ammattina ja maksua vastaan suoritettuna palveluna ja että että itsenäisesti harjoitettu prostituutio kuuluu itsenäisesti harjoitetun taloudellisen toiminnan alaan. (liite 4).

Prostituutio on enemmän tai vähemmän laillista suuressa osassa EU-maita, esimerkiksi Hollannissa, Saksassa, Itävallassa, Kreikassa, on bordellit legalisoitu. Prostituutuo on enemmän tai vähemmän laillista, esimerkiksi Tanskassa, Espanjassa, Italiassa, Portugalissa, Luxenburgissa. Suuntaus EU:ssa on kohti aikuisten vapaaehtoisen seksityön laillistamista sekä seksipalvelujen kaupan ja ihmiskaupan luokittelemista jo lähtökohtaisesti eri asioiksi. Aikuisilla kansalaisilla on oikeus tehdä keskenään mitä he haluavat, kunhan he eivät vahingoita muita ihmisiä. Näin saadaan rikosten tutkinta keskittymään oikeisiin asioihin eikä poliisiin ja oieuslaitoksen rajalisia resursseja tuhlata turhaan kansalaisten makuukammarivalvontaan. (liite 5).

Uusi Seelanti dekriminalisoi seksipalvelujen kaupan vuonna 2003; lain uudelleenarvionti 2008 osoittaa että laiki toimii ja on saavuttanut sille asetetut tavoitteet. (liite 6).

Kanadan Ontariossa kumottiin 2010 lait, jotka kieltävät bordellit, parittajat ja asiakkaiden hankinnan, koska ne ovat perustuslain vastaisia. (liite7) jne.

Uusi tieto Suomesta ja maailmalta, kuten esim. Anna Kontula/Punainen Eksodus, Petra Östergren/Porr, horor och feminism, Susan Dodillet/Är sex arbete jne, osoittaa, että maksullinen seksin on monimuotoinen ilmiö, mielikuva, ajatus ja myytti että kaikki prostituutio olisi nykyajan orjakauppaa ja että seksinmyyjillä ei olisi omaa päätösvaltaa jne, on vanhentunut ja paikkaansapitämätön. (liite 8).

Monet asiantuntija järjestöt suosittelevat kannanotoissaan dekriminalisointia (liite 9).

 

 

Lainsäädännössä aikuisten vapaaehtoista seksipalvelujen kauppaa ei saa sekoittaa ihmiskauppaan, seksuaaliseen ihmiskauppaan, raiskauksiin tai muihin väkivallan ja hyväksikäytön muotoihin ja lapsiprostituutioon, koska aikuisten vapaaehtoisessa seksipalvelujen kaupassa omasta elämästään, seksualisuudestaan ja ruumiistaan itse päättävät aikuiset, sekä naiset että miehet, myyvät ja ostavat, tai eivät myy ja osta, vapaaehtoisesti seksipalveluita, heidän "itse" henkensä ja sielunsa ja vartalonsa pysyvät edelleen heillä itsellään, eivätkä siirry asiakkaalle tai häviä mihinkään seksipalvelun myynnissä yhtään enempää kuin muunkaan palvelun myynnissä, kuin vaikkapa jalkahoitopalvelun myynnissä.

 

 

 

Ihmiskauppa ei ole satua - se voi olla ihmisten kohtalona - myös Suomessa


Olipa kerran Suomessa

 

Tapaus 1

Suomalaisen keskisuuren ja menestyvän Vähäkyröläisen puualan yrityksen- vastikään valittu vuoden yritykseksi Vähässäkyrössä ja mm. urheiluseuran sponsori ja paikkakunnan suuri työllistäjätyön - työnjohtaja vastasi 3.12.2012 Pohjanmaan käräjäoikeudessa syytteisiin 26 kirgisialaisen ihmiskaupasta, törkeästä kavalluksesta ja pahoinpitelystä. Myös yrityksen johto saa syytteen ”kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä”.

Syyttäjän mukaan työnjohtaja on houkutellut 26 työntekijää lähtemään kotimaastaan Kirgisiasta Suomeen,  26 työntekijää on väkivaltaa käyttämällä ja sen uhanalaisena saatettu pakkotyöhön neljän vuoden ajan.

Kirgiisialaiset ovat joutuneet tekemään pitkää päivää ”lähes orjan asemassa”, ilman ylityökorvauksia ja vuosilomia neljän vuoden ajan. Syyttäjä katsoo, että yritys on käyttänyt hyväkseen köyhistä oloista tulevien työntekijöiden tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä. Työnjohtaja majoitti työntekijät keskustan tuntumassa sijainneen omakotitalonsa alakertaan tai tehtaan tuotantotiloihin lähes neljän vuoden ajan. Ahtaasti asuneet kirgiisialaiset eivät saaneet liikkua vapaa-aikanaan kylällä eivätkä ottaa yhteyttä kantaväestöön.

Työntekijät eivät saaneet pitää rahoja itsellään, työstään heille jäi rahaa 300–800 euroa kuussa, josta he lähettivät osan kotimaahansa. Työnjohtaja on varastanut työntekijöiden pankkikortit ja palkkarahoja yhteensä noin 240 000 euroa. Työnjohtaja keräsi myös kirgiisialaisten passit ja esti heitä palaamasta kotimaahansa. Työnjohtaja on määrännyt työtahdin ja ihmiskaupan toteutumista varten on lisäksi käytetty väkivaltaa, sen uhkaa sekä röyhkeää kavaluutta.

Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi kirgisialaisen työnjohtajan vankeuteen ihmiskaupasta tammikuussa 2013.

Pohjanmaan alueella kyseessä on jo kolmas ihmiskauppa-juttu lyhyen ajan sisällä. Asiat tulevat usein esiin ammattiliittojen kautta. Vastaavia syytteitä on muhimassa myös kasvihuone- ja maatalousalan yrityksille, joiden työvoima on Pohjanmaalla ulkomaalaistunut nopeasti.




Ihmiskaupalla tarkoitetaan ihmisten hankkimista, vastaanottamista, käyttämistä ja kaltoinkohtelua sellaisessa tarkoituksessa, joka liitty aina pakkotyöhön, orjuuden kaltaisissa olosuhteissa tapahtuvaan työhön, kiskonnantapaiseen työsyrjintään, pimeisiin työmarkkinoihin, paperittomaan siirtolaisuuteen ja halpatyövoiman käyttöön esim. ravintola-alalla, rakennusalalla, kotitalostyössä, siivousalalla, maanviljelyksessä, tehdastyössä, puutarha-aloilla, hedelmän- ja marjanpoiminnassa, seksialalla. Ihmiskauppaan kuuluu myös laittomia adoptiota, laitonta elinkauppaa, ihmisten värväämistä kerjääjiksi tai varkaiksi. Arvioijista ja määritettelijöistä riippuen ihmiskauppaan lasketaan myös ihmisten laiton salakuljetus. Ihmiskauppaan liittyy aina pakottamista, väkivaltaa ja/tai väkivallalla uhkaamista ja/tai petosta, erehdyttämistä työn luonteesta tai ehdoista ja/tai liikkumisvapauden rajoittamista ja/tai velkaannuttamista. Ihmiskaupan uhreja voivat olla hyvin erilaisissa tilanteissa olevat kaikenikäiset sekä miehet että naiset. Samoin ilmiön syyt ja juuret ovat moninaiset. Ihmiskaupan lähtöalueilla syyt ovat poliittisissa, sosiaalisissa ja taloudellisissa rakenteissa eli köyhyys, epätasa-arvo sekä koulutusmahdollisuuksien puute. Tästä seuraa siirtolaisuutta ja muuttoa paremmat elämisen mahdollisuudet tarjoaviin maihin. Tätä tilannetta kansainväliset rikollisuusjärjestöt käyttävät hyväkseen. Kohdealueilla ihmiskauppaa lisäävinä tekijöinä toimivat esim. harmaa talous.

 

 

Ihmiskauppakeskustelussa ja määritelmissä vilahtelevat virheellisesti usein sanat ihmiskauppa, prostituutio, paritus, ihmissalakuljetus ja kansainvälinen rikollisuus toistensa synonyymeina. Eri määrittelijät, raportoijat ja arviojat esittävät erilaisia määritelmiä ihmiskaupan luonteesta ja lukumääristä. Osa lukujen eroista johtuu eri laskentatavoista esim. siitä että jotkin raportoijat ja arviojat laskevat ihmiskauppaan kuuluvaksi myös ihmissalakuljetuksen eli laittoman maahantulon järjestämisen. Kansainvälisen Siirtolaisjärjestön IOM:n trafficking raportin 28.02.2007 mukaan n. 75 % kaikesta ihmiskaupasta ja orjuuden kaltaisesta pakkotyöstä tapahtuu esim. ravintola-alalla, rakennusalalla, kotitalostyössä, siivousalalla, maanviljelyksessä, tehdastyössä, puutarha-aloilla, hedelmän- ja marjanpoiminnassa ja lisäksi kerjäämisessä, taskuvarkaukauksissa. Yle Uutisten mukaan viranomaisten apua hakevat ihmiskaupan uhrit Suomessa ovat useimmiten tavallisen työn tekijöitä. Etukäteen oletettiin, että apua hakisivat lähinnä prostituoidut.



Suurin sekaannus on, että ihmiskauppa -sanaa ja prostituutio -sanaa käytetään virheellisesti toistensa synonyymeina. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kumpikin ovat lähtökohtaisesti toisistaan riippumattomia eri asiota, jotka pitää erottaa selkeästi toisistaan niin käsitteellisesti kuin juridisesti. Aivan samalla tavalla kuin ravintolapalveluiden kauppa ja ihmiskauppa ovat lähtökohtaisesti toisistaan riippumattomia eri asioita.



Suomen Sisäministeriön määritelmissä onkin selvä virhe: "...Hyväksikäytön muotoja ovat muun muassa prostituutio ja muu seksuaalinen hyväksikäyttö,....". Tässä lauseessa annetaan ymmärtää, että prostituutio ilmiönä olisi sama kuin ihmiskauppa ja prostituutio ilmiönä olisi ukis hyväksikäytön muoto. Näinhän ei kuitenkaan ole, vaan lause pitäisi kuulua (jos sitä edes erikseen tarvitaan): "...Hyväksikäytön muotoja ovat muun muassa pakkotyö prostituutiossa...". Sisäministeriö johtaa tässä kohtaa ihmisiä harhaan. Jos lukuisissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimusten ja  eri asiantuntija järjestöjen suosituksissa suositellaan seksityön dekriminalisoimista tai laillistamista, jos prostituutio on lukuisissa maissa laillista, jos monet uudet tutkimukset osoittavat, että ajatus ja mielikuva maksullista seksistä (ja ihmiskaupasta) seksiorjuutena - että joku seksiorja on kytketty ketjuihin ja häntä ruoskitaan - on vanhentunut ja väärä jne., niin prostituutiota työnä ja ilmiönä ei voi lähtökohtaisesti rinnastaa ja verrata hyväksikäyttöön eikä ihmiskauppaan.


 
Ihmiskauppatapauksia on havaittu Suomessa vähän ja tuomioita ihmiskaupasta on annettu vain muutamia. Ihmiskaupan mahdollisuus otetaan kuitenkin huomioon myös useiden muiden rikosten yhteydessä ja esim. ns. työperäisestä ihmiskaupasta näkyy vain jäävuoren huippu. Erityistä huomiota pitää kiinnitää mahdollisten ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen ja siihen, että mahdolliset ihmiskaupan uhrit saavat apua.



Ihmiskaupan mahdollisuuteen viittaavat esimerkiksi riippuvuuden tai turvattoman aseman hyödyntäminen, että henkilön liikkumisvapautta on havaittavasti rajoitettu tai että henkilö ei ole psyykkisesti täysin toimintakykyinen, huomiot mahdollisesta väkivallasta tai sillä uhkailusta. Esim. jokaisella meistä pitäisi olla vastuu siitä, että jos pitsa maksaa kaksi euroa, voisi miettiä, mitä siellä taustalla on.

 

Älä ummista silmiäsi ihmiskaupalta. Jos havaitset ihmiskauppaan viittavia merkkejä, auta:
Poliisin nettivinkki-palvelu tai soita +358 71876 3170. 

 

 

Liitteet


Liite 1

Suomen lainsäädäntö pitää olla linjassa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja- suositusten kanssa. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus on YK:n ja EU:n ihmisoikeussopimusten takaama perusoikeus, joka kuuluu myös seksityöntekijöille. Seksinoston yleistä kriminalioimista vaativat vetoavat esim. Palermon sopimuksen lisäpöytäkirjaan, mutta samalla jättävät myös mainitsematta, että Palermon sopimuksen lisäpöytäkirja ei velvoita allekirjoittajamaita seksinoston kriminalisointiin, vaan velvoittaa kriminalisoimaan vain ihmiskaupan. Mistään muustakaan kansainvälisestä sopimuksesta, velvoitteesta tai sitoumuksesta ei aiheudu nimenomaista velvollisuutta seksuaalipalvelujen ostamisen yleiseen rangaistavaksi säätämiseen. Sellaista kriminalisointia, joka kattaa kaikki ostotapahtumat, ei myöskään mainita seksityötä sivuavissa kansainvälisissä suosituksissa. Päinvastoin niissä suositellaan, että seksityötä pidettäisiin työnä tai ammatin/elinkeinon harjoittamisena ja että seksityöntekijöiden ihmisoikeudet turvattaisiin.

YK:n työjärjestö ILO on suositellut seksityöntekijöiden kohtelemista mieluummin ammatinharjoittajina kuin uhreina. Näin siksi, että myös seksityöntekijät saataisiin työntekijöitä koskevien ihmisoikeuksien piiriin. EU:n komission Europap-projektin loppuraportissa todetaan muun muassa, että sellaiset lait ja käytännöt tulee kumota, jotka johtavat siihen, että seksityöläiset eivät voi käyttää terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluja tai heidän työolojaan ei voida valvoa. Kansainvälisessä TSS-sopimuksessa, joka koskee taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, tunnustetaan yksilön oikeus hankkia vapaasti toimeentulonsa valitsemallaan työllä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut seksuaalielämän kuuluvan yksityiselämään sen olennaisena osana. Suomenkin ratifioimassa Kairon
väestökokouksen loppuasiakirjassa (1995) todetaan seksuaaliterveyden toteutumisen
ehdoksi mahdollisuus seksuaaliseen nautintoon. Maailman terveysjärjestön (WHO)
mukaan seksuaalioikeuksiin kuuluu oikeus päättää siitä onko seksuaalisesti aktiivinen, samoin kuin oikeus valita kumppani. Kansainvälinen perhesuunnittelujärjestö toteaa, että yksilölle kuuluu oikeus nauttia vapaasti seksuaalisuudesta kuten myös oikeus kontrolloida itse millä tavoin sitä toteuttaa. Seksuaaliterveyden maailmanjärjestö (WAS) korostaa, että seksuaahoikeuksiin sisältyy ihmisen vapaus ilmaista omaa seksuaalisuuttaan täydesti ja oikeus oman kehon hallintaan ja nautintoon.


Liite 2

YK:n tukema Aids-komissio vaati seksityön laillistamista koko maailmassa tämän vuoden elokussa. YK:n mukaan vapaaehtoinen seksityö ja paritus/ihmiskauppa pitää erottaa selkeästi toisistaan. Komissio vaatii kansainväliseltä yhteisöltä myös useita muita toimia seksityöläisten aseman parantamiseksi. Komission tärkein ehdotus on, että vapaaehtoinen prostituutio on tulkittava samanlaiseksi työksi kuin mikä tahansa muukin ammatti. Virallinen ammattiasema vähentäisi seksikauppaan liittyviä haittoja ja parantaisi seksityöläisten asemaa monin tavoin. Samalla seksikauppa siirtyisi valtioiden valvontaan ja sitä kautta nykyistä paremmin myös hallintaan. Yhteiskunnan kontrolli tarkoittaisi muun muassa HI-viruksen leviämisen vähenemistä ja prostituoitujen kokeman väkivallan vähenemistä. Kaikki lait, jotka kriminalisoivat ja alistavat ihmisryhmiä, ajavat ihmiset maan alle pois terveyspalveluiden luota. Se lisää HI-viruksen leviämisen riskiä. Tämä on niin tärkeältä taholta tullut merkitävä kannanotto, jota ei voi sivuuttaa keskustelusta ja lainsäädännössä, oli laillistamista mitä mieltä tahansa. Valtamediassa tämä on kuitenkin vaiettu kuoliaaksi.

 

Liite 3

Euroopan Neuvoston 04.10.2007 hyväksymässä päätöslauselmassa 1579 suositellaan jäsenvaltiolle moralisoinnin sijasta käytännön läheistä politiikkaa ja ihmisoikeuslähtöistä lähestymistapaa, jossa erotetaan selvästi lähtökohtaisesti toisistaan vapaaehtoinen seksipalvelujen kauppa ja seksityö ihmisoikeutena ja mahdollisuutena määrätä itse elämästään ja työstään sekä ihmiskauppa ihmisoikeuksien loukkauksena. Koskien aikuisten vapaaehtoista seksipalvelujen kauppaa päätöslauselmassa suositellaan, että jäsenvaltioiden pitäisi välttää sellaisia kaksoisstandardeja (esim. vain seksipalvelujen osto tai myynti on kriminalisoitu) ja sellaista prostitituutio politiikkaa, joka vie prostituution maan alle ja luo siten järjestäytyneelle rikollisuudelle hyvät toimintamahdollisuudet. Tällöin seksityöntekijöiden asema huononee, suurin osa heistä ei voi työskennellä itsenäisesti, vaan joutuu riippuvaiseksi parittajista. Kriminalisointi voi johtaa myös siihen, että seksityötekijät suostuvat helpommin suojaamattomaan seksiin, mikä lisää sukupuolitautien leviämistä. Tästä syystä myös monet kansainväliset järjestöt esim. Maailman Terveysjärjestö, ovat valinneet moralisoinnin sijaan käytännöllisen suhtautumisen prostituutioon. Maissa, joissa prostituutiota ei ole kriminalisoitu/seksityö on laillinen ammatti, seksityöntekijöillä on paremmat mahdollisuudet työskennellä itsenäisesti, heillä on pääsy terveydenhuollon piiriin jne. Moralisoinnin sijaan päätöslauselmassa suositellaan jäsenvaltiolle käytännön läheistä prostituutiopolitiikkaa, joka vahvistaa/voimauttaa (empower) seksityöntekijöiden asemaa, joka kunnioittaa seksityöntekijöiden ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia ja oikeutta vapaasti valita seksityö työksi. Päätöslauselmassa suositellaan myös, että seksityöntekijöitä pitää kuulla kaikissa kysymyksissä, jotka koskevat heitä ja että seksityöntekijöiden oikeutta tulla kuulluksi heitä koskevissa kysymyksissä pitää kunnioittaa. Ruotsin ja Norjan täyskielto ja varsinkin seksityöntekijöiden oman äänen täydellinen ignoreenaminen, mikä on silmiinpistävä piirre Ruotsin prostituutiopolitiikassa, on ristiriidassa tämän päätöslauselman kanssa. Koska Suomi on EU:n jäsen, tämä päätöslauselma pitäisi olla tärkeä argumentti täyskieltoa vastaan.


Liite 4

Euroopan unionin tuomioistuimen (ent. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen) tuomion Asia C-268/99 perusteluista voidaan todeta, että itsenäisesti harjoitettua prostituutiota voidaan pitää EY:n perustamissopimuksen 52 artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 43 artikla) määriteltynä itsenäisenä ammattina ja maksua vastaan suoritettuna palveluna ja että että itsenäisesti harjoitettu prostituutio kuuluu EY:n perustamissopimuksen 52 artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 43 artikla) tarkoitetun itsenäisesti harjoitetun taloudellisen toiminnan alaan. EY-tuomioistuimen päätöksillä on ensisijainen oikeudellinen merkitys verrattuna sopimusteksteihin ja johdettuun EU-oikeuteen (direktiivit, asetukset jne)


Liite 5

Suuntaus EU:ssa on kohti aikuisten vapaaehtoisen seksityön laillistamista sekä seksipalvelujen kaupan ja ihmiskaupan luokittelemista jo lähtökohtaisesti eri asioiksi. Perusidea on nimenomaan se, että oikeustoimikelpoisilla kansalaisilla on oikeus tehdä keskenään mitä he haluavat, kunhan he eivät vahingoita muita ihmisiä. Näin saadaan rikosten tutkinta keskittymään oikeisiin asioihin eikä poliisien rajalisia resursseja tuhlata turhaan kansalaisten makuukammarivalvontaan. Esimerkiksi Hollannissa, Saksassa, Itävallassa, Kreikassa, on bordellit legalisoitu. Prostituutuo on enemmän tai vähemmän laillista esimerkiksi Tanskassa, Espanjassa, Italiassa, Portugalissa, Luxenburgissa.

Saksassa sädettiin 2001 laki, joka hyväksyy seksin myynnin ammatiksi. Saksassa feministit ajoivat laki yhdessä seksityöntekijöiden kanssa kamppanjalla ”Lohn für Hausarbeit”. Lain tarkoitus on vastustaa seksin myyjien stigmatisoitumista ja syrjäytymistä ja antaa positiivinen signaali, että prostituutio on hyväksyttävää. Saksalaiset juhlivat uutta lakiaan suurena edistysaskelena tiellä kohti vapaampaa suhtautumista seksuaalisuuden muuttuneeseen rooliin yhteiskunnassa. Saksassa suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että prostituutio ei ole naisten sortoa eikä vastoin tasa-arvoa.

Saksan lain mukaan prostituutio ei sinänsä itsessään ole vahingollista ei sen harjoittajalle eikä yhteiskunnalle. Sitä ei voi verrata orjakauppaan, raiskauksiin eikä väkivaltaan eikä se ole naisten ostamista. Myöskään huumeiden väärinkäyttö, insesti, lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyytö ja prostituutio eivät kulje käsi kädessä.

Saksassa prostituutio nähdään monimuotoisena ilmiönä. Aikuisten ammattimaista vapaaehtoista prostituutiota käsitellään politiikassa ja lainsäädännössä erikseen omana ilmiönään, ihmiskauppaa, huumausaineiden väärinkäyttöä, lasten hyväksikäyttöä jne omina ilmiöinään. Näitä ei sekoiteta toisiinsa. Seksinoston kielto veisi resurssit vääriin asioihin, ihmiskaupan torjuntaan satsataan muilla tehokkaimmilla toimilla kuten kovilla rangaistuksilla ihmiskauppialle, kansainvälisellä yhteistyöllä jne.

Saksassa seksityöstä puhutaan ammattimaisena palvelun myyntinä, jota emansipoituneet itsetietoiset, itse omasta elämästä ja seksuaalisuudesta päättävät ihmiset myvät tai eivät myy. Itsemääräämisoikeus on perustavanlaatuinen oikeus ja vapaaehtoisessa yhteisymmärryksessä tapahtuvassa maksullisessa seksissä on kyse juuri tästä. Seksin myynnissä – siis rahan ottamisessa ruumistaan käyttämällä – ei ole kyse “itsensä”, “siulunsa”, “henkensä”, “ruumiinsa” myynnistä enempää kuin lastenhoitajan, ruuanlaittajan, taiteilijan, poliitikon tai yritysjohtajan työssä tai on yhtä paljon. Kaikkiin inhhimillisiin toimintoihin, tarpeisiin ja nautintoihin liittyy maksullista palvelu- ja liiketoimintaa, joka voi olla terveellä eettisellä pohjalla, mahdollisia epäkohtia voidaan torjua rajatuilla säätelytoimilla.
Verrattuna kaikkeen muuhun kulutusyhteiskunnassa tapahtuvaan ihmisten hyväksikäyttöön, vapaaehtoinen maksullinen seksi on rehellistä ja viatonta.

Saksassa vallitseva käsitys, että seksin myyjät itse päättävät seksinmyynnistä näkyy myös siinä, että saksan kielessä ei ole ruotsin kielen seksinostajaa tarkoittavaa torsk -sanaa (jolla on negatiivinen alentava merkitys), vaan ostajalle on Freier -sana. Freier tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ruotsin friare eli suomessa riiata-, kosia konnotaatio. Freir -sanalla on siis positiivinen konnotaatio ja se implikoi myös sitä, että valta myyntitilantessa on myyjällä.

Saksassa on lähdetty siitä, että prostituutio “maailman vanhimpana ammattina” ei häviä kieltolailla. Vapaa-ehtoisen ja pakotetun prostituution ero seksialalla on itsestäänselvä samalla tavalla kuin muillakin aloilla. Seksialaan mahdollisesti liityviä lieveilmiöitä ja sivuongelmia pitää torjua samalla tavalla kuin vastaavia muillakin aloilla. Suurimpana seksin myyntiin liityvänä ongelmana nähdään seksinmyyjien stigmatisoituminen ja syrjintä ja tätä poistetaan parhaiten tunnustamalla seksin myynti työksi tai ammatiksi, jossa on oikeus terveydenhoito- eläke jne palveluihin. Sukupuoliperspektiivillä, sukupuolittunen vallan teorilla, joka on niin tärkeä Ruotsissa, ei ole Saksassa keskustellussa kummoista merkitystä. Päinvastoin Saksassa painotetaan, että maksullisessa seksissä ei ole kyse sukupuoli spesifisyydesta vaan kaikki sukupuolet voivat olla sekä myyjiä että ostajia.

Saksassa pidetään saksan lakia liberaalin yhteiskunnan ilmauksena nykyajan muuttuneista ihmisoikeus- sukupuolimoraalikäsityksistä. Mielipidemittaukset eivät pidä maksullista seksiä enää epäsiveellisinä ja suurin osa saksalaisista katsoo, että maksullinen seksiä ei pidä kieltää lailla. Sittenwidrigkeit (sivettömyys)) on perinteinen käsite saksalaisessa oikeuslaitoksessa. 1901 säädetyn siviililain §138 (Bürgerliches
Gesetzbuch) mukaan määriteltiin oikeustoimi epäsiveelliseksi, jos sen sisltö, motiivi ja tarkoitus rikkoo yleistä hienotunteisuutta. Onko prostituutio epäsiveellistä vai ei oli keskeinen kysymys kun saksan laki säädettiin. Laki säädettiin muuttuneisiin siveys käsityksiin ja sillä haluttiin antaa signaali, että prostituutio ei kuulu enää epäsiveellisenä pidettyihin asioihin Saksassa. Saksassa katsotaankin Ruotsin tapaa lähestyä prostituutiota abolitionistisena tasa-arvokysymyksenä todellisuudelle vieraana ja tekopyhänä.




Liite 6

Uusi Seelanti dekriminalisoi seksipalvelujen kaupan vuonna 2003. Kaikki vanhat seksialaan ja seksityöhön liittyvät kieltolait kumottiin ja ne korvattiin uudella lakireformilla PRA:lla (Prostitution Reform Act 2003), joka mahdollistaa seksipalvelujen kaupan laillisena yritystoimena ja seksityön tekemisen kadulla, kotona tai bordelleissa, yksin tai yhdessä muiden kanssa. Seksityötä koskee samat lait kuin muitakin töitä. Bordellien perustaminen on laillista, kunnat voivat kuitenkin säädellä paikallisesti, mille alueille niitä voi perustaa. Lain lähtökohta ja tarkoitus on seksityöntekijöiden ihmisoikeuksien tunnustaminen, turvaaminen ja kunnioittaminen – lain mukaan seksipalvelujen kauppa kuuluu ihmisoikeuksiin, useisiin perusoikeuksiin ja -vapauksiin kuten esim. oikeuteen määrätä itsestään ja ruumiistaan ja oikeuteen tehdä työtä ja harjoittaa ammattia tai elinkeinoa – sekä samanaikaisesti seksialaan mahdollisesti liittyvien ongelmien ja lieveilmiöiden minimoiminen. Lain tarkoituksena on edistää seksityöntekijöiden hyvinvointia, turvallisuutta ja terveyttä, mm. suojata seksityöläisiä hyväksikäytöltä, estää alle 18-vuotiaita työskentelemästä seksialalla, sekä edistää ihmisten yleistä terveyttä.

Moniin objektiivisiin tutkimuksiin perustuva lain uudelleen arviointi 2008 osoittaa monet yleiset abolitionistiset käsitykset ja ideologiset hypoteesit seksialasta/seksipalvelujen kaupasta virheellisiksi ja vääriksi. Uuden Zeelannin Apulaisoikeusministeri Lianne Dalzielin mukaan uudelleen arvionti murskaa tavanomaiset myytit seksialasta kuten esim., että pakkoprostituutio on yleinen ilmiö seksialalla – 96 % seksityöntekijöistä on alalla vapaaehtoisesti, seksialan ja rikollisuuden yhteys ei ole niin ilmiselvää kuin yleisesti luullaan, syyt seksityöhön ovat moninaiset, ei pelkästään raha.

Uudellen arvionnin mukaan PRA toimii ja on saavuttanut monet sille asetetut tavoitteet. Seksityöntekijöiden asema on vahvistunut, lailla on ollut positiivisia vaikutuksia seksityöntekijöiden oikeuksien ja terveyden turvaamisessa. Seksityöntekijällä on esim. aina oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan asiakasta ja kieltäytyä jostain sellaisesta asiakkaan toiveesta, jota seksityöntekijä ei halua tehdä. Lain säätämisen jälkeen suurimmalla osalla seksityöntekijöistä on helpompi turvautua poliisin apuun, jos he polisiin apua tarvitsevat. Useimmilla kunnilla ei ole ollut mitään ongelmia seksialan kanssa eikä ihmiset ole tehneet valituksia seksialasta. Seksin myynnin määrä ei ole lisääntynyt lain säätämisen jälkeen. Myöskään alle 18-vuotiaiden myymän seksin määrä ei ole lisääntynyt lain säätämisen jälkeen: lakireformilla uskotaan olevan positiivinen vaikutus tähän, koska se on lisännyt tietoisuutta alle 18-vuotiaiden ongelmista seksialalla.


Liite 7

Ontarion korkeimman oikeuden tuomari Susan Himel on tuoreessa päätöksessään 2010 kumonnut lait, jotka kieltävät bordellit, parittajat ja asiakkaiden hankinnan, koska ne ovat perustuslain vastaisia. Himelin päätös koskee vain Ontarion osavaltiota, mutta jos vetoomustuomioistuin pitää päätöksen voimassa, koko maa tulee perässä. Tuomion takana on kolmen prostituoidun nostama haaste lakeja vastaan, jotka kieltävät bordellit, parittajat ja asiakkaiden hankinnan. Himelin mukaan lait ovat vastoin “oikeutta elämään, vapauteen ja turvallisuuteen”. Yksi haasteen tehneistä seksityöntekijöistä, Terri Bedford, sanoo, että tämä on kuin emansipaatiopäivä seksityöntekijöille.


Liite 8


Anna Kontulan kolmen vuoden kenttätyön aikana tehtyihin 85 seksityöntekijän haastatteluihin/kirjoituksiin sekä noin 350 eri kirjallisuus/tutkimus/lähde viitteeseen perustuvasta väitöskirjasta, Punainen Exodus, käy ilmi ettei seksinmyyjä ole automaattisesti alistettu ja hyväksikäytetty uhri ja ihmisraunio. Tutkimuksessa ei mm. löytynyt viitteitä, siitä että seksityö olisi selitettävissä psyykkisillä ongelmilla tai että ne olisivat niin mittavia että syntyisi ero muihin töihin tai että prostituutio väistämättä ja kaikissa muodoissaan johtaa (naisen) emotionaaliseen särkymiseen. Näillä patologisointiin ja traumatisointiin perustuvilla tulkinnoilla ei tekemistä niinkään seksityöntekijän arjen kanssa, vaan ne ovat syntyneet palvelemaan yhteiskunta moraaliin liityviä intressejä. Seksityötä tehdään eri taustoilla, tavoilla, visioilla, motiiveilla, toimijoiden asema, valtasuhteet vaihtelee sekä konteksitistä toiseen että yksilöllisesti.

Seksityön ja sen harjoittajien monimuotoisuudesta saa kuvan Harcourtin ja Donovanin tutkimuksesta vuodelta 2005. Sen mukaan seksityö voidaan luokitella ainakin 25 erilaiseen tyyppiin ja tuodaan selvästi esiin myös miten vapaaehtoinen seksityö on täysin eri ilmiö kuin pakotettu seksityö, seksiorjuus ja ihmiskauppa.

Susane Dodillet vertailee väitöskirjassaan, Är sex arbete Ruotsin ja Saksan kahta täysin erilaista suhtautumistapaa seksipalvelujen kauppaan ja näiden suhtautumistapojen vaikutuksia seksityötekijöihin.

Petra Östergren on kritisoinut myös lakia

2006 ilmestyneessä kirjassa, Porr, horor och feminism, Petra Östergren repii täyskiellon perusteet tuhannen päreiksi. Kirjassa kuvataan 1970-luvulta lähtien ruotsalaisia prostituution ja pornon vastaisia liikkeitä ja niiden argumentointia. Östergren tutkii pitääkö argumentointi pornoa ja prostituutiota vastaan paikkaansa ja kysyy miksi syntyy hitonmoinen elämä, kun naiset harrastavat ja tutkivat sellaista osaa seksuaalisuudestaan, joka ei sovi feministien normeihin. Feminismin perusidea on, että jokaisen naisen tulee saada itse tehdä omat valintansa ja päättää itse omasta elämästään. Östergren ihmettelee miksi tämä ei koske naisia, jotka ovat porno-ja seksialalla, ja miksei kuulla seksinmyyjien omaa ääntä?


Artikkelissaan, Farlig hetsjakt på sexköpare!, Petra Östergren pohtii seksiä ostavien miesten asemaa ja funktiota ruotsalaisessa tasa-arvo retoriikassa ja kyseenalaistaa seksiä ostavien miesten jahtaamisen, patologisoimisen, luokittelemisen alimpaan mahdolliseen kastiin ja stigmatisoinnin nykyajan "homoseksuaaleiksi". Östergrenin mielestä silloin kun kahden aikuisen ihmisen välisiä vapaaehtoisia toimia ruvetaan häpeäleimaamaan ja kriminalisoimaan, täytyy ottaa askel taaksepäin ja harkita uudelleen niitä kieroonkasvaneita mekanismeja, jotka tekevät tälläisen kriminalisoinnin mahdolliseksi.


Queensland University of Technology tutkijan Charrlotte Seibin prostituutiosta tekemän tutkimuksen keskeisin havainto on että  naispuolisilla seksityöntekijöillä on samanlainen työtyytyväisyys sekä fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi seksityössä kuin naisilla väestössä yleensäkin on   

Tanskassa 2011 tehty tutkimus osoitti, että ei-kadulla työskentelevistä seksin myyjistä ns. klinikalla myyvistä 34 % ja 64 % eskortpalveluja myyvistä oli alalla rahan lisäksi oman seksuaalisuuden nautinnon ja uteliasuuden vuoksi, eli he näkivät seksin myymisen keinona yhdistää oma seksistä nauttiminen ja rahan saaminen.

Maissa esim. Hollanti ja Uusi Seelanti), jossa prostituutio/bordellit on laillistettua, valvottua ja näkyvää, alaan liittyvät psykologiset ja sosiologiset ongelmat ovat vähäisiä tai samalaisia kuin muillakin aloilla

Pohjoismaiset seksityöjärjestöt, seksityöaktivistit tyrmäävät Ruotsin mallin mukaisen ostokiellon. Jaana Kauppinen, Pro-tukipiste, sanoo, että seksityöntekijöitä kohdellaan Ruotsissa ihmisarvon vastaisesti (jaksa kuunnella ensin muutaman sekunnin mainokset).


Pye Jakobsson, Rose Alliance, Seksi- ja erotiikkatyöntekijöiden järjestö, Ruotsi, sanoo että ongelma on siinä että ruotsi antaa väärän signaalin että kaikki seksin myyjät ovat uhreja ja että seksialalla ei muita kuin uhreja olisikaan.

Seksialan Liitto SALLIn lausunnot ja julkilausumat 2002-2010 

Johanna Sirkiä/Onko prortitoitu ihminen 

Johanna Sirkiä/Vapaaehtoisuus seksissä ja työssä...ja seksityössä 



Liite 9


Pro-tukipiste ry vastustaa seksuaalipalveluiden oston kriminalisointia

1. Pro-tukipiste ry vastustaa kaikkia sellaisia yhteiskunnallisia toimia ja lakeja, jotka uhkaavat seksityössä toimivien ihmisten yhdenvertaista kohtelua, turvallisuutta, terveyttä ja hyvinvointia. Seksuaalipalveluiden ostamisen yleiskriminalisointi kohdistuisi myös seksipalveluita myyviin ihmisiin. Ruotsista ja Norjasta saatujen tietojen mukaan seksin oston kriminalisointi on merkinnyt seksityöntekijöihin kohdistuvan negatiivisen stigman yleistymistä. Negatiivinen stigma on merkittävin seksityöntekijöiden haavoittuvuutta lisäävä tekijä, joka pitää seksityöntekijät yhteiskunnan marginaalissa ja altistaa heidät monenlaiselle hyväksikäytölle.


2. Seksuaalipalveluiden ostamisen kriminalisointia on perusteltu sillä, että yleiskriminalisointi viestittää yhteiskunnan tasa-arvopyrkimyksiä ja paheksuntaa prostituutiota kohtaan. Kriminalisoinnin kannattajien mukaan lain vaikutus asenteiden ja käytöksen muokkaajana voidaan todentaa muutaman vuosikymmenen kuluttua. Pro-tukipiste ry pitää eettisesti kestämättömänä rikoslain käyttämistä tällaisten viestien lähettämiseen, mikäli haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeudet ja turvallisuus samalla vaarantuvat.  Lainsäädäntöä kehitettäessä on arvioitava lain kokonaisvaikutukset erityisesti haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Seksityössä toimivien aseman heikentyminen ja turvattomuuden lisääntyminen on jo havaittavissa sekä Ruotsissa että Norjassa. Lainsäädännön tulee tukea yksilöiden autonomiaa ja ihmisten välistä yhdenvertaisuutta. Pyrkimys vaikuttaa rikoslailla käyttäytymiseen, jonka paheksuttavuudesta ei ole laajaa yksimielisyyttä ja jonka vahingollisuutta ei voida todentaa, ei vastaa nykykäsitystä eettisesti kestävästä lainsäädännöstä. Rikosoikeudellisen sanktioinnin vahingollisuudesta ns. moraalikysymyksissä on viime vuosina tuotettu yhä enemmän todennettua tietoa esimerkiksi päihteiden käytön, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja seksityön konteksteissa.

3. Seksin oston yleiskieltoa on perusteltu sillä, että se vähentäisi ihmiskauppaa. Yleiskiellon vaikutuksesta ihmiskaupan vähentymiseen ei ole olemassa riittävää ja luotettavaa näyttöä. Tähän on päätynyt muun muassa norjalainen riippumaton tutkimusinstituutti Fafo (Skillbrei ja Brunovskis 2012).


Sexpo-säätiö korostaa, että länsimaisessa oikeusvaltiossa ihmis- ja seksuaalioikeudet kuuluvat myös seksityöntekijöille ja heidän asiakkailleen. Myös seksityöntekijöille kuuluu oikeus elinkeinon valitsemiseen sekä vapaaseen liikkumiseen. Sexpon, sen kansainvälisten yhteistyökumppanien sekä useiden seksityötutkijoiden näkemys on, että näihin tavoitteisiin päästään parhaiten dekriminalisoimalla seksityö mahdollisimman laajasti. Seksityöhön liittyviä terveys- ja turvallisuusongelmia voidaan ehkäistä parhaiten antamalla sille laillinen asema yhteiskunnassa sekä tarjoamalla tukipalveluja. Seksityöntekijän tulee saada harjoittaa elinkeinoaan ilman, että sitä  hankaloitetaan turhalla lainsäädännöllä. Nykyisin esimerkiksi seksipalveluista ilmoittaminen, huoneiston vuokraaminen seksityöhön ja välittäjien käyttäminen katsotaan laittomaksi parittamiseksi. Epäily seksityön tekemisestä voi olla syynä käännytykseen rajalla. Ei ole perusteltua kieltää toimintaa, joka on muiden elinkeinojen harjoittajille täysin sallittua. Mielivaltaisten sääntöjen sijaan lain pitäisi kieltää ainoastaan seksityöntekijöihin kohdistuva riisto ja kaltoinkohtelu, mukaan lukien ihmiskauppa. Seksityön tekemisen tulee olla mahdollista järjestäytyneesti ja turvallisesti niille, jotka sen päättävät elinkeinokseen valita.

 

Jopa osa CATW -järjestön (coalition against the trafficking of women) entisistä aktiiveista on perustanut uuden GAATW -järjestön, joka ei jaa näkemystä ihmiskaupan ja prostituution erottamattomasta liitosta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

j.olavi heikkinen

näinkin on, kuten kirjoitat.

silti ei voida todeta, etteikö suomessakin seksityöhön liittyisi vakavia ihmisoikeusrikoksia ja suoranaista ihmiskauppaa viranomaisten tietoon tullutta enemmän. satumaa-kampanja on siten oikeutettu.

http://www.pro-tukipiste.fi/kantakriminalisointiin/

Elias Määttänen

En ole sanonutkaan, että kamppanja ei olisi oikeutettu ja etteikö seksialalla voisi olla lieveilmiöitä viranomaisten tietoon tullutta enenmmän. Sehän on itsestään selvä asia joka alalla, ei pelkästään seksialalla. Ei kaikki ihmiskauppa jne. ravintola-alalla tule viranomaisten tietoon, ei kaikki ylinopeudet tule poliisin tietoon jne..

Viranomaisten tiedon ulkopuolelle jää myös vapaaehtoinen seksikauppa koko laajuudessaan, siitä viranomaiset eivät näytä tietävän mitään. Minä olen yrittänyt tuoda tätä toista puolta esille.

Syy tähän kirjoitukseeni oli sisäministeriön nettisivuilla ollut lause, jossa virheellisesti yritetään rinnastaa prostituutio yhdeksi seksuaalisen hyväksikäytön muodoksi ja annetaan ymärtää että prostituutio ja pakkotyö ovat synonyymejä.

Minulle sattuu kirjoitusvirheitä, ja niistä voi seurata suuriakin väärinymmärryksiä. Tälläistä ei sisäministeriössä pitäisi tapahtua, ja en usko alkuukaan että kyseesä on kirjoitusvirhe, vaan aivan tarkoituksellista misinformaatioita. Ja siihen pitää saada korjaus.

Työ, joka on laillista lukuisissa maissa ja jota suositellaan laillistettavaksi tai dekriminalisoitavaksi useissa sopimuksissa ja päätöksissä, asiantuntija kannanotoissa jne, ei ole lähtökohtaisesti hyväksikäyttöä eikä pakkotyötä. Tämä on osoitettu myös useissa tutkimuksissa.

j.olavi heikkinen

aivan. joissain asiakirjoissa tosiaan prostituutio ja ihmiskauppa yhdistetään liki synonyymeiksi ja olet osiksikin ikealla asialla. lisensoitu tai muuten legitimoitu ammatinharjoittaminen seksityössä lienisi selkein ja parhaiten valvottava vaihtoehto.

näiden viimeisimpien teemakeskusteluiden yhteydessä on toisaalta ollut sellainen tuntuma, että seksityöhön liittyvää ihmiskauppaa tai sen luonteista rikollisuutta vähätellään asennetasolla. tuo satumaa-kampanja ei ole mitenkään osoitteleva tai syyllistävä, mutta ainakin se toivottavasti vähän herättelee myös potentiaaleja asiakkaita tekemään "eettisempiä ostovalintoja". mahdollisuuksien mukaan.

Anne Pylkkönen

Hirmuisan pitkä oli tuo blogistin pläjäys mutta päälimmäiseksi siitä jäi mulla mieleen nyt tuo kielenkäyttö prostitutiosta puhuttaessa.
Niin, ehkä juuri tällä hetkellä ollaan Suomessa kahden vaiheilla : otetaan joko vielä ainakin yksi varvi lisää moralisointia, eettisen ahdistuksen ohjaamaa periaatteellista huolipuhetta ja lainsäädännön kiristyksiä vailla resurssilisäyksiä - tai aletaan pikkuhiljaa suhtautumaan seksikauppaan kuin homoseksuaalisuuteen. Homojen syrjintä ja pilkkaaminen on pitkän taiston tuloksena nykyisin laitonta ja poliittisesti epäkorrektia ainakin valtavirran mielestä, ja veikkaisin että prostituution kriminalisointipyrkimysten ja huorien (sanallisen) panettelun tulee käymään samalla tavalla. Toivoisin että mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Jouko Koskinen

Aivan ilmeisesti kirjoittaja on oikeassa:
Maksullinen seksi ei ole satua - vain
maksuton - ilmainen seksi on SATUA.

Elias Määttänen

"aivan. joissain asiakirjoissa tosiaan prostituutio ja ihmiskauppa yhdistetään liki synonyymeiksi ja olet osiksikin ikealla asialla. lisensoitu tai muuten legitimoitu ammatinharjoittaminen seksityössä lienisi selkein ja parhaiten valvottava vaihtoehto.

näiden viimeisimpien teemakeskusteluiden yhteydessä on toisaalta ollut sellainen tuntuma, että seksityöhön liittyvää ihmiskauppaa tai sen luonteista rikollisuutta vähätellään asennetasolla. tuo satumaa-kampanja ei ole mitenkään osoitteleva tai syyllistävä, mutta ainakin se toivottavasti vähän herättelee myös potentiaaleja asiakkaita tekemään "eettisempiä ostovalintoja". mahdollisuuksien mukaan."

Minulla on taas tuntuma, että nimeenomaan kaikkea maksullista seksiä, johon ei liity pakkoa ja hyväksikäyttöä jne vähätellään joka tasolla, pahin asennetason vähättely näyttää olevan sisäministeriössä, siitähän tuo siteeraamani lause sisäministeriön sivuilta kertoo.

Sama vähättely näkyy oikeusministerin ajaman täyskiellon perusteluissa. Perustelut ovat kauttaaltaan hokemahöttö blankolause tasoa "ilman kysyntää ei ole tarjontaa" ja " "yläpää" ei ole kauppatavaraa", joilla voitaisiin kieltää kaikkiin inhhimillisiin toimintoihin, tarpeisiin ja nautintoihin liittyvä palvelu- ja liiketoiminta. Vapaehtoisuuden puutetta ja myyjien (naisten) uhriutumista ja palveluita ostavien (miesten) syyllisyyttä "hyväksikäyttöä" yritetään todistella kaikista mahdollista näkökulmista. Seksipalveluja myyvillä naisilla on muka väärä tietoisuus, heitä ei pidetä kompetentteina omaa elämäänsä ja ruumistaan koskevassa päätöksenteossa. Huumeriippuvaisten, mielenterveysongelmaisten, traumaattisen lapsuuden jne. osuutta liiotellaan ja näitä mielikuvia yritettään liittää seksinmyyntiin automaattisena itsestäänselvyytenä. Nämä on kaikki kuitenkin vanhentuneita käsityksiä, mikään luotettava vertaisarviotu tutkimus ei tue tälläistä yleistämistä. Narkomaani hankkii rahat annokseensa tavalla tai toisella, myymällä kaiken omistamansa ja varastamansa, ei kyse ole pelkästään seksin myynnistä. Narkomania ja maksullinen seksi eivät kulje käsi kädessä, ne ovat erillisiä ilmiötä ja sellasina niitä pitää myös lainsäädännössä käsitellä. Jos ajatellaan koko viihdebisnestä, miten paljon siinä käytetään erilaisia päihteitä, niin ei sitä korosteta samalla tavalla negatiivisesti kuin prostituution kohdalla, itseasiassa moni laulu on tehty ja laulettu, taideteos tai romaani tehty psykoaktiivisia aineita.

On selvä asia, että myös esim. ihmiskauppaa nimenomaan maksullisen seksin kohdalla liiotellaan poliitisista syistä. Perustelut olen esittänyt useita kertoja, ne voi lukea esim. http://eliasm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/59487-7-syy... kohdasta 6.

Seksin oston täyskieltoa ajavien tahojen perusteluista löytyy liikaa erilaisia "virheitä", jotta niitä voisi pitää luotettavina. Oikeusministeri ajaa nykylain tiukentamista mm. Ruotsin lain uudelleen arvionnin perusteella, josta oli alusta saakka tehdä pelkkä lain spekulatiivinen poliittinen mainos, jolla sitä yritetään miljoonilla akruunuilla myydä muihin maihin. Uudelleen arvionti perustui Ruotsin hallituksen tilaustutkimukseen, joka määriteltiin alusta lopputulokseen saakka siitä etukäteen annetulla erillisellä direktiivillä. Tilausstutkimuksessa on liian paljon tieteelliseen tutkimukseen liittyviä virheitä, metodologisia aineistoon ja menetelmiin liittyviä virheitä ja puutteita (jos vertaa vaikka Anna Kontulan Punaiseen Exodukseen siinä ei tälläista ole, siitä löytyy aineist ja menetelmä analyysi jne), lisäksi esim pohjoismaiden vertailusta vedetty johtopäätös kadulla olevien seksityöntekijöiden määrän vähenemisestä Ruotsista perustuu Tanskalaisiin virheellisiin vertailulukuihin, jotka paljastui vuosi sitten http://www.lauraagustin.com/swedish-report-based-o...

Ei tälläinen ole vastuullista prostituutiopolitiikka ja se ei kelpaa lain uudelleen arvionniksi ja ei tälläisen tutkimuksen perusteella tehty lain uudellen arvionti kelpaa malliksi muille maille. Tarkemmin tästä voi lukea esim. http://eliasm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/59487-7-syy... kohdasta viisi.

Mitä tulee seksin ostajan vastuuseen, tottakai ostajalla on vastuu ja siihen pitää kiinnittää huomiota. Ostajalla on täsmälleen sama vastuu ja vastuusta seuraavat näyttökysymykset kuin muidenkin palveluiden oston kohdalla.

Toimituksen poiminnat