eliasm

7 syytä miksi seksinostoa ei pidä kieltää (päivitys 9.11.2012)

 

 

7 syytä miksi seksinostoa ei pidä kieltää (päivitys 09.11.2012)

 

 

1. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja -suositukset, EU-maiden (muiden kuin Ruotsi ja Norja) lainsäädäntö, Euroopan Neuvoston päätöslauselma 1579, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio Asia C-268/99, Kanada Ontario; bordellit, parittajat ja asiakkaiden hankinnan kieltävän lain kumoaminen

2. YK:n Aids-komission vaatimus seksityön laillistamisesta koko maailmassa
 
3. Uuden-Seelannin dekriminalisaatiosta saadut kokemukset

4. Suomen perustuslain takaamat ihmis- ja perusoikeudet, seksuaalinen itsemääräämisoikeus, rikosoikeudellinen laillisuus periaate, lain oikeasuhtaisuus periaate

5. Ruotsin seksiostolaki ei toimi

6. Seksipalvelujen ostaja ei ole linkki pitkässä rikollisuuden ketjussa yhtään enempää (tai on yhtä paljon) kuin esimerkiksi ravintolapalveluiden ostaja etnisessä ravintolassa - seksipalveluiden kysyntä ei ole seksuaalisen ihmiskaupan syy yhtään enempää (tai on yhtä paljon) kuin esimerkiksi ravintolapalveluiden kysyntä on ravintola-alalla olevan ihmiskaupan syy

7. Mielipidemittaukset osoittavat etteivät kansalaiset halua seksinoston kieltolakeja





1. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja -suositukset, EU-maiden (muiden kuin Ruotsi ja Norja) lainsäädäntö, Euroopan Neuvoston päätöslauselma 1579, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio Asia C-268/99, Kanada Ontario; bordellit, parittajat ja asiakkaiden hankinnan kieltävän lain kumoaminen



1.1) Suomen lainsäädäntö pitää olla linjassa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja- suositusten kanssa. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus on YK:n ja EU:n ihmisoikeussopimusten takaama perusoikeus, joka kuuluu myös seksityöntekijöille. Seksinoston yleistä kriminalioimista vaativat vetoavat esim. Palermon sopimuksen lisäpöytäkirjaan, mutta samalla jättävät myös mainitsematta, että Palermon sopimuksen lisäpöytäkirja ei velvoita allekirjoittajamaita seksinoston kriminalisointiin, vaan velvoittaa kriminalisoimaan vain ihmiskaupan. Mistään muustakaan kansainvälisestä sopimuksesta, velvoitteesta tai sitoumuksesta ei aiheudu nimenomaista velvollisuutta seksuaalipalvelujen ostamisen yleiseen rangaistavaksi säätämiseen. Sellaista kriminalisointia, joka kattaa kaikki ostotapahtumat, ei myöskään mainita seksityötä sivuavissa kansainvälisissä suosituksissa. Päinvastoin niissä suositellaan, että seksityötä pidettäisiin työnä tai ammatin/elinkeinon harjoittamisena ja että seksityöntekijöiden ihmisoikeudet turvattaisiin.


YK:n työjärjestö ILO on suositellut seksityöntekijöiden kohtelemista mieluummin ammatinharjoittajina kuin uhreina. Näin siksi, että myös seksityöntekijät saataisiin työntekijöitä koskevien ihmisoikeuksien piiriin. EU:n komission Europap-projektin loppuraportissa todetaan muun muassa, että sellaiset lait ja käytännöt tulee kumota, jotka johtavat siihen, että seksityöläiset eivät voi käyttää terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluja tai heidän työolojaan ei voida valvoa. Kansainvälisessä TSS-sopimuksessa, joka koskee taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, tunnustetaan yksilön oikeus hankkia vapaasti toimeentulonsa valitsemallaan työllä.


Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut seksuaalielämän kuuluvan yksityiselämään sen olennaisena osana. Suomenkin ratifioimassa Kairon
väestökokouksen loppuasiakirjassa (1995) todetaan seksuaaliterveyden toteutumisen
ehdoksi mahdollisuus seksuaaliseen nautintoon. Maailman terveysjärjestön (WHO)
mukaan seksuaalioikeuksiin kuuluu oikeus päättää siitä onko seksuaalisesti aktiivinen, samoin kuin oikeus valita kumppani. Kansainvälinen perhesuunnittelujärjestö toteaa, että yksilölle kuuluu oikeus nauttia vapaasti seksuaalisuudesta kuten myös oikeus kontrolloida itse millä tavoin sitä toteuttaa. Seksuaaliterveyden maailmanjärjestö (WAS) korostaa, että seksuaahoikeuksiin sisältyy ihmisen vapaus ilmaista omaa seksuaalisuuttaan täydesti ja oikeus oman kehon hallintaan ja nautintoon.


1.2) Suuntaus EU:ssa on kohti aikuisten vapaaehtoisen seksityön laillistamista sekä seksipalvelujen kaupan ja ihmiskaupan luokittelemista jo lähtökohtaisesti eri asioiksi. Perusidea on nimenomaan se, että oikeustoimikelpoisilla kansalaisilla on oikeus tehdä keskenään mitä he haluavat, kunhan he eivät vahingoita muita ihmisiä. Näin saadaan rikosten tutkinta keskittymään oikeisiin asioihin eikä poliisien rajalisia resursseja tuhlata turhaan kansalaisten makuukammarivalvontaan. Esimerkiksi Hollannissa, Saksassa, Itävallassa, Kreikassa, on bordellit legalisoitu. Prostituutuo on enemmän tai vähemmän laillista esimerkiksi Tanskassa, Espanjassa, Italiassa, Portugalissa, Luxenburgissa.

 


1.3 Saksassa sädettiin 2001 laki, joka hyväksyy seksin myynnin ammatiksi. Saksassa feministit ajoivat laki yhdessä seksityöntekijöiden kanssa kamppanjalla ”Lohn für Hausarbeit". Lain tarkoitus on vastustaa seksin myyjien stigmatisoitumista ja syrjäytymistä ja antaa positiivinen signaali, että prostituutio on hyväksyttävää. Saksalaiset juhlivat uutta lakiaan suurena edistysaskelena tiellä kohti vapaampaa suhtautumista seksuaalisuuden muuttuneeseen rooliin yhteiskunnassa. Saksassa suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että prostituutio ei ole naisten sortoa eikä vastoin tasa-arvoa.


Saksan lain mukaan prostituutio ei sinänsä itsessään ole vahingollista ei sen harjoittajalle eikä yhteiskunnalle. Sitä ei voi verrata orjakauppaan, raiskauksiin eikä väkivaltaan eikä se ole naisten ostamista. Myöskään huumeiden väärinkäyttö, insesti, lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyytö ja prostituutio eivät kulje käsi kädessä.


Saksassa prostituutio nähdään monimuotoisena ilmiönä. Aikuisten ammattimaista vapaaehtoista prostituutiota käsitellään politiikassa ja lainsäädännössä erikseen omana ilmiönään, ihmiskauppaa, huumausaineiden väärinkäyttöä, lasten hyväksikäyttöä jne omina ilmiöinään. Näitä ei sekoiteta toisiinsa. Seksinoston kielto veisi resurssit vääriin asioihin, ihmiskaupan torjuntaan satsataan muilla tehokkaimmilla toimilla kuten kovilla rangaistuksilla ihmiskauppialle, kansainvälisellä yhteistyöllä jne.


Saksassa seksityöstä puhutaan ammattimaisena palvelun myyntinä, jota emansipoituneet itsetietoiset, itse omasta elämästä ja seksuaalisuudesta päättävät ihmiset myvät tai eivät myy. Itsemääräämisoikeus on perustavanlaatuinen oikeus ja vapaaehtoisessa yhteisymmärryksessä tapahtuvassa maksullisessa seksissä on kyse juuri tästä. Seksin myynnissä - siis rahan ottamisessa ruumistaan käyttämällä - ei ole kyse "itsensä", "siulunsa", "henkensä", "ruumiinsa" myynnistä enempää kuin lastenhoitajan, ruuanlaittajan, taiteilijan, poliitikon tai yritysjohtajan työssä tai on yhtä paljon. "Itsensä myymisen" sijasta Saksassa puhutaan itse itsensä työllistämisestä ja itsemääräämisoikeudesta. Kaikkiin inhhimillisiin toimintoihin, tarpeisiin ja nautintoihin liittyy terveellä eettisellä pohjalla olevaa maksullista palvelu- ja liiketoimintaa, epäkohtia voidaan torjua rajatuilla säätelytoimilla. Verrattuna kaikkeen oikeaan ja todelliseen kulutusyhteiskunnassa tapahtuvaan ihmisten hyväksikäyttöön ja esim poliittisten puolueiden takinkääntöihin vaalien jälkeen, maksullinen seksi on rehellistä ja viatonta.



Saksassa vallitseva käsitys, että seksin myyjät itse päättävät seksinmyynnistä näkyy myös siinä, että saksan kielessä ei ole ruotsin kielen seksinostajaa tarkoittavaa torsk -sanaa (jolla on negatiivinen alentava merkitys), vaan ostajalle on Freier -sana. Freier tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ruotsin friare eli suomessa riiata-, kosia konnotaatio. Freir -sanalla on siis positiivinen konnotaatio ja se implikoi myös sitä, että valta myyntitilantessa on myyjällä.


Saksassa on lähdetty siitä, että prostituutio "maailman vanhimpana ammattina" ei häviä kieltolailla. Vapaa-ehtoisen ja pakotetun prostituution ero seksialalla on itsestäänselvä samalla tavalla kuin muillakin aloilla. Seksialaan mahdollisesti liityviä lieveilmiöitä ja sivuongelmia pitää torjua samalla tavalla kuin vastaavia muillakin aloilla. Suurimpana seksin myyntiin liityvänä ongelmana nähdään seksinmyyjien stigmatisoituminen ja syrjintä ja tätä poistetaan parhaiten tunnustamalla seksin myynti työksi tai ammatiksi, jossa on oikeus terveydenhoito- eläke jne palveluihin. Sukupuoliperspektiivillä, sukupuolittunen vallan teorilla, joka on niin tärkeä Ruotsissa, ei ole Saksassa keskustellussa kummoista merkitystä. Päinvastoin Saksassa painotetaan, että maksullisessa seksissä ei ole kyse sukupuoli spesifisyydesta vaan kaikki sukupuolet voivat olla sekä myyjiä että ostajia.


Saksassa pidetään saksan lakia liberaalin yhteiskunnan ilmauksena nykyajan muuttuneista ihmisoikeus- sukupuolimoraalikäsityksistä. Mielipidemittaukset eivät pidä maksullista seksiä enää epäsiveellisinä ja suurin osa saksalaisista katsoo, että maksullinen seksiä ei pidä kieltää lailla. Sittenwidrigkeit (sivettömyys)) on perinteinen käsite saksalaisessa oikeuslaitoksessa. 1901 säädetyn siviililain §138 (Bürgerliches
Gesetzbuch) mukaan määriteltiin oikeustoimi epäsiveelliseksi, jos sen sisltö, motiivi ja tarkoitus rikkoo yleistä hienotunteisuutta. Onko prostituutio epäsiveellistä vai ei oli keskeinen kysymys kun saksan laki säädettiin. Laki säädettiin muuttuneisiin siveys käsityksiin ja sillä haluttiin antaa signaali, että prostituutio ei kuulu enää epäsiveellisenä pidettyihin asioihin Saksassa. Saksassa katsotaankin Ruotsin tapaa lähestyä prostituutiota abolitionistisena tasa-arvokysymyksenä todellisuudelle vieraana ja tekopyhänä.

 

 

1.4) Euroopan Neuvoston 04.10.2007 hyväksymässä päätöslauselmassa 1579 suositellaan jäsenvaltiolle moralisoinnin sijasta käytännön läheistä politiikkaa ja ihmisoikeuslähtöistä lähestymistapaa, jossa erotetaan selvästi lähtökohtaisesti toisistaan vapaaehtoinen seksipalvelujen kauppa ja seksityö ihmisoikeutena ja mahdollisuutena määrätä itse elämästään ja työstään sekä ihmiskauppa ihmisoikeuksien loukkauksena.


Koskien aikuisten vapaaehtoista seksipalvelujen kauppaa päätöslauselmassa suositellaan, että jäsenvaltioiden pitäisi välttää sellaisia kaksoisstandardeja (esim. vain seksipalvelujen osto tai myynti on kriminalisoitu) ja sellaista prostitituutio politiikkaa, joka vie prostituution maan alle ja luo siten järjestäytyneelle rikollisuudelle hyvät toimintamahdollisuudet. Tällöin seksityöntekijöiden asema huononee, suurin osa heistä ei voi työskennellä itsenäisesti, vaan joutuu riippuvaiseksi parittajista. Kriminalisointi voi johtaa myös siihen, että seksityötekijät suostuvat helpommin suojaamattomaan seksiin, mikä lisää sukupuolitautien leviämistä. Tästä syystä myös monet kansainväliset järjestöt esim. Maailman Terveysjärjestö, ovat valinneet moralisoinnin sijaan käytännöllisen suhtautumisen prostituutioon. Maissa, joissa prostituutiota ei ole kriminalisoitu/seksityö on laillinen ammatti, seksityöntekijöillä on paremmat mahdollisuudet työskennellä itsenäisesti, heillä on pääsy terveydenhuollon piiriin jne.


Moralisoinnin sijaan päätöslauselmassa suositellaan jäsenvaltiolle käytännön läheistä prostituutiopolitiikkaa, joka vahvistaa/voimauttaa (empower) seksityöntekijöiden asemaa, joka kunnioittaa seksityöntekijöiden ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia ja oikeutta vapaasti valita seksityö työksi. Päätöslauselmassa suositellaan myös, että seksityöntekijöitä pitää kuulla kaikissa kysymyksissä, jotka koskevat heitä ja että seksityöntekijöiden oikeutta tulla kuulluksi heitä koskevissa kysymyksissä pitää kunnioittaa.


Ruotsin ja Norjan täyskielto ja varsinkin seksityöntekijöiden oman äänen täydellinen ignoreenaminen, mikä on silmiinpistävä piirre Ruotsin prostituutiopolitiikassa, on ristiriidassa tämän päätöslauselman kanssa. Koska Suomi on EU:n jäsen, tämä päätöslauselma pitäisi olla tärkeä argumentti täyskieltoa vastaan.

 


1.5) Euroopan unionin tuomioistuimen (ent. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen) tuomion Asia C-268/99 perusteluista voidaan todeta, että itsenäisesti harjoitettua prostituutiota voidaan pitää EY:n perustamissopimuksen 52 artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 43 artikla) määriteltynä itsenäisenä ammattina ja maksua vastaan suoritettuna palveluna ja että että itsenäisesti harjoitettu prostituutio kuuluu EY:n perustamissopimuksen 52 artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 43 artikla) tarkoitetun itsenäisesti harjoitetun taloudellisen toiminnan alaan. EY-tuomioistuimen päätöksillä on ensisijainen oikeudellinen merkitys verrattuna sopimusteksteihin ja johdettuun EU-oikeuteen (direktiivit, asetukset jne). 

 


1.6) Ontarion korkeimman oikeuden tuomari Susan Himel on tuoreessa päätöksessään 2010 kumonnut lait, jotka kieltävät bordellit, parittajat ja asiakkaiden hankinnan, koska ne ovat perustuslain vastaisia. Himelin päätös koskee vain Ontarion osavaltiota, mutta jos vetoomustuomioistuin pitää päätöksen voimassa, koko maa tulee perässä. Tuomion takana on kolmen prostituoidun nostama haaste lakeja vastaan, jotka kieltävät bordellit, parittajat ja asiakkaiden hankinnan. Himelin mukaan lait ovat vastoin "oikeutta elämään, vapauteen ja turvallisuuteen". Yksi haasteen tehneistä seksityöntekijöistä, Terri Bedford, sanoo, että tämä on kuin emansipaatiopäivä seksityöntekijöille.  

 




2. YK:n Aids-komission vaatimus seksityön laillistamisesta koko maailmassa

YK:n tukema Aids-komissio vaatii seksityön laillistamista koko maailmassa (elokuu 2012). YK:n mukaan vapaaehtoinen seksityö ja paritus/ihmiskauppa pitää erottaa selkeästi toisistaan. Komissio vaatii kansainväliseltä yhteisöltä myös useita muita toimia seksityöläisten aseman parantamiseksi. Komission tärkein ehdotus on, että vapaaehtoinen prostituutio on tulkittava samanlaiseksi työksi kuin mikä tahansa muukin ammatti. Virallinen ammattiasema vähentäisi seksikauppaan liittyviä haittoja ja parantaisi seksityöläisten asemaa monin tavoin. Samalla seksikauppa siirtyisi valtioiden valvontaan ja sitä kautta nykyistä paremmin myös hallintaan. Yhteiskunnan kontrolli tarkoittaisi muun muassa HI-viruksen leviämisen vähenemistä ja prostituoitujen kokeman väkivallan vähenemistä. Kaikki lait, jotka kriminalisoivat ja alistavat ihmisryhmiä, ajavat ihmiset maan alle pois terveyspalveluiden luota. Se lisää HI-viruksen leviämisen riskiä. Tämä on miin tärkeältä taholta tullut merkitävä kannanotto, jota ei voi sivuuttaa keskustelusta ja lainsäädännössä, oli laillistamista mitä mieltä tahansa. Valtamediassa tämä on kuitenkin vaiettu kuoliaaksi.



3. Uuden-Seelannin dekriminalisaatiosta saadut kokemukset

Uusi Seelanti dekriminalisoi seksipalvelujen kaupan vuonna 2003. Kaikki vanhat seksialaan ja seksityöhön liittyvät kieltolait kumottiin ja ne korvattiin uudella lakireformilla PRA:lla (Prostitution Reform Act 2003), joka  mahdollistaa seksipalvelujen kaupan laillisena yritystoimena ja seksityön tekemisen kadulla, kotona tai bordelleissa, yksin tai yhdessä muiden kanssa. Seksityötä koskee samat lait kuin muitakin töitä. Bordellien perustaminen on laillista, kunnat voivat kuitenkin säädellä paikallisesti, mille alueille niitä voi perustaa. Lain lähtökohta ja tarkoitus on seksityöntekijöiden ihmisoikeuksien tunnustaminen, turvaaminen ja kunnioittaminen - lain mukaan seksipalvelujen kauppa kuuluu ihmisoikeuksiin, useisiin perusoikeuksiin ja -vapauksiin kuten esim. oikeuteen määrätä itsestään ja ruumiistaan ja oikeuteen tehdä työtä ja harjoittaa ammattia tai elinkeinoa - sekä samanaikaisesti seksialaan mahdollisesti liittyvien ongelmien ja lieveilmiöiden minimoiminen. Lain tarkoituksena on edistää seksityöntekijöiden hyvinvointia, turvallisuutta ja terveyttä, mm. suojata seksityöläisiä hyväksikäytöltä, estää alle 18-vuotiaita työskentelemästä seksialalla, sekä edistää ihmisten yleistä terveyttä.


Moniin objektiivisiin tutkimuksiin perustuva lain uudelleen arviointi 2008 osoittaa monet yleiset abolitionistiset käsitykset ja ideologiset hypoteesit seksialasta/seksipalvelujen kaupasta virheellisiksi ja vääriksi. Uuden Zeelannin Apulaisoikeusministeri Lianne Dalzielin mukaan uudelleen arvionti murskaa tavanomaiset myytit seksialasta kuten esim., että pakkoprostituutio on yleinen ilmiö seksialalla - 96 % seksityöntekijöistä on alalla vapaaehtoisesti, seksialan ja rikollisuuden yhteys ei ole niin ilmiselvää kuin yleisesti luullaan, syyt seksityöhön ovat moninaiset, ei pelkästään raha.


Uudellen arvionnin mukaan PRA toimii ja on saavuttanut monet sille asetetut tavoitteet. Seksityöntekijöiden asema on vahvistunut, lailla on ollut positiivisia vaikutuksia seksityöntekijöiden oikeuksien ja terveyden turvaamisessa. Seksityöntekijällä on esim. aina oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan asiakasta ja kieltäytyä jostain sellaisesta asiakkaan toiveesta, jota seksityöntekijä ei halua tehdä. Lain säätämisen jälkeen suurimmalla osalla seksityöntekijöistä on helpompi turvautua poliisin apuun, jos he polisiin apua tarvitsevat. Useimmilla kunnilla ei ole ollut mitään ongelmia seksialan kanssa eikä ihmiset ole tehneet valituksia seksialasta. Seksin myynnin määrä ei ole lisääntynyt lain säätämisen jälkeen. Myöskään alle 18-vuotiaiden myymän seksin määrä ei ole lisääntynyt lain säätämisen jälkeen: lakireformilla uskotaan olevan positiivinen vaikutus tähän, koska se on lisännyt tietoisuutta alle 18-vuotiaiden ongelmista seksialalla.




4. Suomen perustuslain takaamat iIhmis- ja perusoikeudet, seksuaalinen itsemääräämisoikeus, rikosoikeudellinen laillisuus periaate, lain oikeasuhtaisuus periaate


Seksuaalipalvelujen ostamisen yleinen kriminalisointi rikkoo ja rajoittaa olennaisella tavalla seksuaalipalvelun myyjän ja ostajan ihmis- ja perusoikeuksia: yksilön vapautta ja koskemattomuutta sekä seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Yksilön itsemääräämisoikeus kiinnittyy useisiin perusoikeuksiin, erityisesti perustuslain 7 §:n säännöksiin henkilökohtaisesta vapaudesta ja 10 §:n säännöksiin yksityiselämän suojasta. Perustuslain 7 § suojaa henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden. Sään­nös suo­jaa myös ihmisen tahdonvapautta ja itsemääräämisoikeutta. Perustuslain 10 §:n 1 mo­men­­­­­tissa turvatun yksityiselämän suojan lähtökohtana on yksilön oikeus elää omaa elä­­määnsä ilman viranomaisten ja ulkopuolisten tahojen mielivaltaista ja ai­hee­tonta puut­­tumista. Tähän perustuslailla suojatun yksityiselämän piiriin sisältyy yksilön oikeus solmia ja ylläpitää suh­teita mui­hin ihmisiin ja myös tähän pykälään sisältyy oikeus määrätä itsestään ja ruumiistaan, samoin kuin vapaus päättää sukupuolisesta käyttäytymisestään. Itsemääräämisoikeus on perustavanlaatuinen oikeus ja vapaaehtoisessa yhteisymmärryksessä tapahtuvassa maksullisessa seksissä on kyse juuri siitä, että ihminen päättää itse myykö seksiä vai ei myy. Seksuaalipalvelujen tarjoajan näkökulmasta sääntely on merkityksellistä myös perustuslain 18 §:n 1 momentin kannalta, sillä kriminalisointi vaikuttaa oikeuteen tehdä työtä ja harjoittaa ammattia tai elinkeinoa.

Lisäksi: kriminalisoinnin kattaessa kaikki ostamistapahtumat, rikostunnusmerkistöön liittyy kriminalisoinnin laaja-alaisuuden, yleisyyden, epämääräisyyden ja epätäsmällisyyden vuoksi Perustuslain 8 §:ssä vahvistetun rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vastaisia ja rikoslainopillisia ongelmia. Ja myös muita, esimerkiksi kriminalisoinnin oikeasuhtaisuuteen ja tekojen vähäisyyteen liittyviä ongelmia, etenkin, kun otetaan huomioon, että kysymys on varsin intiimille yksityiselämän osa-alueelle kohdistuvasta rikosoikeudellisesta sääntelystä. Esimerkiksi parisuhteisiin ja ihmisten välisiin ystävyys- ja seurustelusuhteisiin liittyviä tilanteita, joiden rangaistavuudelle ei ole esitettävissä hyväksyttäviä perusteita.

 



5. Ruotsin seksiostolaki ei toimi

5.1) Maailmalla liikkuu paljon Ruotsin viranomaisten ja hallituksen seksinostolain lobbareiden, esimerkiksi Beatrice Askin, Kajsa Walhbergin, Maria Carlshamren, sekä abolitionististen naistutkijoiden, kuten esim. Johanna Niemi-Kiesiläisen, levittämää disinformaatiota ja misinformaatiota Ruotsin seksinostolain toimivuudesta ja menestyksestä, jota mediassa jaksetaan toistaa kritiikittä. Vähänkin asiosta perillä olevat kuitenkin tietävät, että kyseessä on malliesimerkki laista, joka on käsitteellisesti ja perusteluiltaan virheellinen ja jossa kaikki mahdollinen mikä yli päätään voi mennä pieleen, on mennyt pieleen.


Lakia on Ruotsissa perusteltu nimenomaan sillä että laki on Ruotsissa vähentänyt kadulla tapahtuvaa seksikauppaa. Tottakai tälläisen lain pitäisikin vähentää julkisella paikalla tapahtuvaa seksikauppaa. Mutta se ei tarkoita sitä että koko maksullinen olisi havinnyt tai vähentynyt, se on vain painunut maan alle ja muuttanut muotoaan ja siirtynyt teknologian kehityksen myötä suurimmaksi osaksi nettiin. Sen valvominen vaatii poliisilta huomattavia resursseja.  Lisäksi, seksin myynti kadulla on vain hyvin pieni osa koko maksullisen seksin kentästä, se ei ole maksullisen seksin koko kuva, suurin osa maksullisesta seksistä tapahtuu muualla kuin kadulla.

Onko oston täyskielto vähentänyt seksikauppaa, ei ole näyttöä.  Jos katuprostituutio Ruotsissa on laskenut 50 prosenttia ja sisätiloissa tapahtuvasta prostituutiosta ei ole lukuja, ei voida väittää, että maksullisen seksin määrä on laskenut. Tarkkoja lukuja seksipalvelujen kokonaismäärästä ja onko laista seurannut märällisiä muutoksia ei voi kukaan tietää, koska ostokielto johtaa seksikaupan piiloutumiseen, jolloin määrien arviointi käy entistä vaikeammaksi ja vertailua on vaikea tehdä. Tämä käy ilmi mm. Ruotsin Sosiaalihallituksen raportista Kännedom om prostitution 2007.

Ja laki ei ole Ruotsissa hävittänyt edes katuprostituutiota kokonaan, vaan sekin on laista huolimatta välillä noussut melkein jopa samalle tasolle kuin ennen lakia. Katuprostituution vähenemisen Ruotsissa ei voida myöskään osoittaa johtuvan laista: Laki tuli voimaan Internet-ajan kynnyksellä, jolloin kauppa oli muutenkin siirtymässä nettiin. Suomessahan täyskielto kadulla tapahtuvan kaupan perusteella on turha, koska katukauppa on hyvin minimaalinen ilmiö vain muutamassa Helsingin ravintoassa/ravintolan edustalla, ja koska sekä seksin myynti että osto julkisella paikalla on jo kielletty järjestyslailla.

Myöskään täyskiellon vaikutuksesta ihmiskaupan vähentymiseen ei ole olemassa riittävää ja luotettavaa näyttöä. Esim. raportissa Kännedom om prostitution 2007 katsotaan parittajien ja trafficking uhrien määrän kasvaneen seksinostolain voimaan tulon jälkeen, mikä todetaan myös esim. Expressenissä  11.08.2008, Myös norjalaisen riippumattoman tutkimusinstituutin Fafon (Skillbrei ja Brunovskis 2012) mukaan yleiskiellon vaikutuksesta ihmiskaupan vähentymiseen ei ole olemassa riittävää ja luotettavaa näyttöä.

On myös esitetty, että asenteet seksin ostoa kohtaan ovat koventuneet täyskiellon jälkeen. Tämä kuulostaa melko yksinkertaiselta perustelulta: jos joku asia kriminalisoidaan, harvat ihmiset ainakaan julkisesti kannattavat ilmiötä, mikä on määritelty laittomaksi.

 


5.2) Seksinoston täyskielto on lakina kiero kuin korkkiruuvi joka suhteessa ja johtaa käytännössä täysin epälogisiin ja paradoksaalisiin tilanteisiin niin myyjän kuin ostajankin oikeusturvan, ihmis- ja perusoikeuksien kannalta. Laki, jonka mukaan vain seksin ostaja on rikollinen ja seksin myyminen on sallittua antaa omituisen kuvan lainsäädännön tarkoituksesta ja ihmisten yhdenvertaisuudesta lain edessä. (esim: jos myyjä on ostotapahtuman oma-aloitteinen, suostuvainen ja aktiivinen osapuoli, niin miten myyjä on vapautettu kaikesta vastuusta ja vain ostaja on rikollinen? eli palvelun tarjoajan asema ostamisrikoksen mahdollisena osallisena/asianomistajana/yllyttäjänä) Abolitionistisen logiikan mukaan vain seksiä ostava osapuoli eli käytännössä mies on vastuussa sopimuksesta, johon vaaditaan kaksi osapuolta. Tällaisen lain viesti on selvä: jos naisia, jotka vapaaehtoisesti myyvät seksiä pidetään pelkästään seksiä ostavien miesten uhreina, ei naisia voi pitää täysin vastuullisena päättämään omista asioistaan. Tälläinen laki ei vahvista naisia, vaan päinvastoin tekee naisista ei-autonomisia holhottaviin/alaikäisiin verrattavia omaa elämäänsä hallitsemattomia/omasta elämästään päättämään kykenemättömiä epähenkilöitä. Eikö tällainen holhoaminen ja pelkästään uhrin rooliin työntäminen sitä paitsi ole yhtä lailla alentavaa naista kohtaan, kuin prostituution väitetään olevan.


Vaikka seksinoston täyskielto laki on olevinaan muodollisesti sukupuolineutraali ja vaikka sillä jahdataankin ensisijaisesti ostajia, niin lain häviäjiä ovat ja lain maalitauluksi joutuvat väkisinkin myös kaikki seksin myyjät, eli käytännössä seksiä myyvät naiset, vapaaehtoisuuden asteesta riippumatta. Vaikka lain säätäneet poliitikot Ruotsissa puhuvatkin naisten aseman parantamisesta ja ihmiskaupan lopettamisesta, seksinostolaki on käytännössä heikentänyt eniten jo ennestään kaikkein huonoimassa asemassa olevien seksinmyyjien asemaa. Seksityöntekijöiden työolosuhteet ovat huonontuneet ja he kokevat olonsa turvattomammaksi kuin ennen lakia.

 

Myyjien ihmis- ja perusoikeuksista kukaan ei ole kiinnostunut. Jo ennestään marginalisoitu ja stigmatisoitu ryhmä marginalisoituu ja stigmatisoituu yhä enemmän. Ja seksinmyyjän stigma on laajentunut nyt myös asiakkaisiin. Ruotsissa tuskin koskaan on ollut mitään muuta ihmisryhmää, kuin seksinmyyjät ja -ostajat, jotka on ajettu yhtä marginaaliin ja joiden ihmis- ja perusoikeuksien yli kävellään - heitä itseään edes kuulematta. Seksityöntekijöistä ja heidän asiakkaistaan on tullut yhteiskunnan paarialuokkaa, joita saa vapaasti potkia päähän. Näin Ihmisoikeusvaltiona itseään pitävässä Ruotsissa. 


Ruotsissa, Norjassa, USA:n osavaltioissa, joissa seksialaa on kriminalisoitu tiukimmin, se on johtanut siihen, että niiltä, joita kriminalisoinneilla väitetään auttavan, eli lähinnä seksiä myyviltä naisilta, evätään monia heille kuuluvia laillisia ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia. Esim. jos sosiaalityöntekijän vastaanotolle tulee seksityöntekijä syystä, joka ei liity seksityöhön, sosiaalityöntekijä ei välttämättä noudatakkaan velvollisuuttaa auttaa jos tulee ilmi, että kyse onkin seksityöntekijästä, vaan ilmoittaa poliisille, vaikka ei kuuluisi ilmoitaa poliisille. On evätty sosiaalitukien saamisia ja sairasvakuutuksia, vaikka verot on maksettu. Lapsia on huostaanotettu, kun on tullut ilmi, että vanhempi on myynyt seksiä, vaikka mitään muuta perustetta huostaanotolle ei ole ollut. Kun kaikkia seksin myyjiä käsitellään aina vain uhreina ja heidän katsotaan olevan kyvytön huolehtimaan itsestään ja läheisistään, se johtaa tämän kaltaiseen syrjäytymiseen.


Ruotsissa verottaja on viimeisimmässä linjauksessa todennut seksin myynnin olevan laillinen ammatinharjoittamisen muoto, josta seksin myyjän tulisi maksaa veroa ja siten myös ansaita eläkettä ja saada esim. sairauspäivärahaa. Samoin myös sairasvakuutuskassa on linjannut, että ammattimaisen seksin myyjän pitäisi saada sairausloman ajalta päivärahaa ja vanhempainrahaa, jos heillä on verotettavaa tuloa. Kuitenkin: saadakseen elinkeinonharjoittajan ennakkoverolipun ja siten myös oikeuden esim. sairauspäivärahaan, seksin myyjän on valehdeltava ja täytettävä hakulomakkeeseen olevansa esim. jalkahoitaja, hieroja, parturi tai kotitaloustyöntekijä jne. Jos  ilmoitat olevasi seksityöntekijä, elinkeinonharjoittajan ennakkoverolippua ei myönnetä, koska seksin myynniillä saadut tulot ovat laittomia tai niitä ei pitäisi olla olemassakaan, koska seksin ostaminen on laitonta eli asiakkiata ei edes pitäisi lainsäädännön perusteella olla olemassakaan. Verot pitäisi siis kuitenkin maksaa työstä jota ei virallisesti edes ole olemassakaan, huiputtamalla verovirastoa esiintymällä jonain muuna ammatinharjoittana kuin seksimyyjänä. Rikolliseksi määritellyn toiminnan välttely johtaa peitetoimintaan, mikä synnyttää väärinkäsityksiä ja lisää ongelmia. Seksinoston täyskielto laki johtaa vääjämättä tällaisiin tekopyhiin pattitilanteisiin, ongelmiin ihmisten oikeusturvan kannalta. Siis myös myyjän kannalta, ostajasta puhumattakaan. Mitä enemmän dekriminalisidaan, kriminalisointien sijaan, tälläisia ongelmia ei synny.


5.3) Norjassa panikoiduttiin kun Nigeriasta tuli naisia myymään seksipalveluita suurkaupunkien kaduille. Siksi haluttiin ruotsin malli jotta voitaisiin puuttua tähän tilanteeseen. Mutta siellä on edelleen nigerialaiset kadulla ja tilanne on nyt se että ne ei uskalla turvautua poliisin apuun ongelmatilanteissa, vaan apua haetaan parittajilta ja ihmiskauppiaalta. Jos parittaja kohtelee seksityöntekijää huonosti tai asiakas pahoinpitelee niin seksityöntekijää silloinkaan ei voi turvautua poliisiin koska siitä seuraa porttikielto maahan. Ne, jotka ovat porttikiellon saaneet, tulevat takaisin väärillä papereilla. Koska seksinmyymistä voidaan käyttää käännytysperusteena, seksinmyyjät eivät uskalla ilmoittaa poliisille esimerkiksi väkivallasta tai raiskauksista. Tässäkin rikolliseksi määritellyn toiminnan välttely johtaa peitetoimintaan, mikä synnyttää lisää ongelmia. Miten tämä kaiki auttaa mahdollisia ihmiskaupan uhreja että henkensä kaupalla paetaan nyt poliiseja kaiken muun lisäksi. Norjassa seksityöntekijät ovat esimerkiksi joutuneet antamaan asiakkailleen henkilötietojaan ja kotiosoitteitaan, jotta ostaja on voinut varmistua selustansa pysymisestä puhtaana. Seksityöntekijät joutuvat hankkimaan asiakkaansa piilossa, mikä lisää väkivallan uhkaa ja luo kentälle niin kutsutut ostajan markkinat. Tämä johtuu nimenomaan siitä, että seksin ostaja haluaa suojella itseään. Norjassa poliisi käyttää kondomeja todisteena että harjoitetaan seksityötä ja ulkomaalaisia naisia käännytetään rajalta sen vuoksi että laukussa liikaa kondomeja. Kuka tahansa nainen voidaan käännyttää, liian monta kondomipakettia laukussa. Mitä järkeä tälläisessa on? Poliisi antaa hotellelleille listoja naisista, joille ei saa antaa majapaikkaa, jos heitä epäillään seksityöstä.


Siveyspoliisi on ollut jo pitkään USA:n osavaltiossa, joissa on tiukat kriminalisoinnit, siellä siveyspoliisi ratsaa seksinmyyjiä ja jahtaa asiakkaita. New Yorkissa ja Los Angelesissa on tullut esiin lukuisia poliisien seksityöntekijöihin kohdistamia ahdistelu-, kiristys-, syrjintä- ja hyväksikäyttötapauksia. Tällä on ollut vakavia seurauksia: kun luottamus poliisiin laskee, seksityöntekijät eivät uskalla tehdä rikosilmoituksia joutuessaan esimerkiksi väkivallan uhriksi. Siveyspoliisi on tullut myös Ruotsiin ja nyt myös Norjaan seksinoston täyskiellon seurauksena.

Halutaanko siveyspoliisi ja huoltopoliisi nyt myös takaisin Suomeenkin ratsaamaan seksinmyyjiä ja heidän asiakkaitaan? Eihän siitä olekaan kuin noin sata vuotta kun siveyspoliisi teki listoja ilotytöistä viime kerran Helsingissä ja Siveellisyysseuran ja Valkonauhaliiton moralistit paheksuivat langenneiden syntisten naisten pahatapaista elämää.



5.4) Ruotsin seksinostolain "menestystä" ja miten se on aikaansaatu ja miten sitä ylläpidetään, kuvaa hyvin lain uudelleen arvionti 2010. Tarkoitus oli tutkia miten laki on toiminut käytännössä ja mitä vaikutuksia sillä on ollut prostituution ja seksuaalisiin tarkoituksiin tapahtuvan ihmiskaupan esiintymiseen Ruotsissa.


5.41) Uudelleen arvionti tapahtui hallituksen tilausselvityksen perusteella. Tilausselvitys valmistui 2.12.2010.


24.04.2008 Ruotsin hallitus asetti ensin direktiivin selvityksestä, jonka perusteella seksinostolaki uudelleenarviodaan.


Tässä direktiivissä määrättiin selvityksen tekijäksi oikeusneuvos Anna Skarhed. Direktiivissä määrättiin, että selvityksen lähtökohta on oltava, että seksinostolaki säilyy jatkossakin ja että selvityksessä ei saa päätyä sellaiseen lopputulokseen, että seksinostolaki kumottaisiin. Direktiivissä sanottiin myös että selvittäjä saa selvityksen pohjalta vapaasti ehdottaa lakiin muutoksia tai jättää ehdotuksia muiksi toimenpiteiksi, mutta vain sellaisia muutoksia, jotka on tarkkaan etukäteen kirjattu direktiiviin, nimittäin onko tarvetta esim. rangaistusasteikon tiukentamiseen. Tutkimusmenetelmästä sanottiin, että selvittäjä saa vapaasti valita tutkimusmenetelmän, kunhan se on sellainen mikä arviodaan sopivaksi ja koko selvityksen on perustuttava tasa-arvoperspektiiviin, mikä tarkoittaa vain könmakts-teoriaa eli sukupuolituneen vallan teoriaa, joka pelkkä teoria ilman todisteita. Muut maksullista eksiä selittävät teoriat kuten naisten seksusuaalinen valta -teoria, sosiaalisen vaihdon teoria ja ns. kolmannen aallon feminismin eli seksiradikalismin näkemys maksullisesta seksistä valintana ja mahdollisuutena voimaantumiseen ja emansipaatioon ja miehet seksin myyjinä sivuutetaan kokonaan. Edelleen selvittäjä velvoittiin käyttämään lähteinään vain direktiivissa etukäteen listattuja tahojen, kuten poliisien ja muiden viranomaisten raportteja ja tutkimuksia ja tekemään yhteistyötä näiden tahojen kanssa selvitystä tehdessään. Samoin siitä puuttui myös kaikkein paras tietolähde, seksityöntekijöiden järjestö.


5.42) Selvityksen lopputulos, että laki on vähentänyt prostituution määrää Ruotsissa perustuu vain poliisin tietoihin, hallituksen perustamien prostituutioryhmien kokemuksiin kolmessa kaupungissa ja pohjoismaiden vertailuihin. Mutta poliisi tapaa sekstyöntekijöitä vain rikosten selvitysten yhteydessä, hallituksen prostituutioryhmät tapaavat vain harvoja huonossa asemassa olevia seksinmyyjiä ja kaiken kukkuraksi pohjoismaiden vertailusta vedetty johtopäätös kadulla olevien seksityöntekijöiden määrän vähenemisestä Ruotsista perustuu Tanskalaisiin virheellisiin vertailulukuihin, jotka paljastui vuosi sitten.



Lain väitetään myös vähentäneen seksuaalisiin tarkoituksiin tapahtuvaa ihmiskauppaa, mutta minkäänlaisia konkreettisia todisteita ja näyttöä ei esitetä. Ihmiskaupan lukumääristä on kiistelty pitkään maailmassa, johtuen käsite sekaannuksista, lukumäärien liioittelusta ja siitä että eri maat, instituutiot ja tutkijat ovat eri  mieltä mitä ihmiskaupalla tarkoitetaan; esim kaikkialla ei hyväksytä YK:n sopimusta, että organisoitu rikollisuus jakantuu ihmiskauppaan ja paperittomaan siirtolaisuuten. Uudelleen arvionnissa väitetään lain vähentäneen "organisoitua rikollisuutta", mutta ei analysoida miten rikokset on määritelty, milloin ollut kyseessä ihmiskauppa, milloin pimeä siirtolaistyö, milloin ihmissalakuljetus ja miten ne ovat liittyneet todellisuudessa seksinoston lakiin. Yleiskiellon vaikutuksesta ihmiskaupan vähentymiseen ei ole olemassa riittävää ja luotettavaa näyttöä. Tähän on päätynyt muun muassa norjalainen riippumaton tutkimusinstituutti Fafo (Skillbrei ja Brunovskis 2012).



Selvitys perustuu pitkälti kapeaan otantaan katuprostituutiosta. Katuprostituutio saikin liiallisen merkityksen uudelleen arvionnissa, vaikka se muodostaa vain pienen ja koko ajan pienenevän osan kaupallisesta seksistä ja sitä ei voi yleistää koko maksullisen kuvaksi. Uudelleen arvioinnissa esim. selostetaan yli kolmen sivun verran yhtä ääripäätä edustavan kurjassa asemassa olevan seksinmyyjän surullista kertomusta. Maksullinen seksi on ilmiö, josta tiedetään loppujen lopuksi hyvin vähän ja sen tieteellinen tutkiminen vaikeaa. Ongelmana onkin se, että tutkijoilla on vaikea saada tutkittavista luotettavaa otosta. Jos otos muodostetaan siten, että haastatellaan tutkimukseen vain niitä seksin myyjiä, jotka ovat hakeneet apua kriisi- tai tukikeskuksesta, niin tietenkin saadaan tulos, että myyjällä ei mene hyvin, sillä eihän hän muuten olisi hakeutunut kriisipalveluun. Jos otokseen valitaan vain poliisin kanssa tekemisiin joutuneet ihmiskauppa- ja paritusrikollisuuteen liittyvät seksinmyyjät, tottakai saadaan tulos, että seksikauppa liittyy aina rikollisuuteen, Jos otokseen otetaan vain seksinmyyjiä, jotka hankkivat seksin myynnillä huumausaineita, tottakai saadaan tulokseksi että narkomania ja seksinmyynti kulkevat käsi kädessä. Jos vain kaikkein kurjimmissa olosuhteissa olevista seksinmyyjistä maalatut kauhutarinat yleistetään koko maksullista seksiä koskevaksi, niin tottakai rikollisuuden, parituksen, huumeriippuvaisten, mielenterveysongelmaisten ja traumaattisen lapsuuden jne. osuus ylikorostuu ja kokonaiskuva maksullisesta seksistä vääristyy.



Maksullisen seksin muista osa-alueista on olemassa lukuisia tutkimuksia, mutta niistä selvityksessä vaietaan. Anna Kontulan kolmen vuoden kenttätyön aikana tehtyihin 85 seksityöntekijän haastatteluihin/kirjoituksiin sekä noin 350 eri kirjallisuus/tutkimus/lähde viitteeseen perustuvasta väitöskirjasta, Punainen Exodus, käy ilmi ettei seksinmyyjä ole automaattisesti alistettu ja hyväksikäytetty uhri ja ihmisraunio. Queensland University of Technology tutkijan Charrlotte Seibin prostituutiosta tekemän tutkimuksen keskeisin havainto on että  naispuolisilla seksityöntekijöillä on samanlainen työtyytyväisyys sekä fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi seksityössä kuin naisilla väestössä yleensäkin on. Tanskassa 2011 tehty tutkimus osoitti, että ei-kadulla työskentelevistä seksin myyjistä ns. klinikalla myyvistä 34 % ja 64 % eskortpalveluja myyvistä oli alalla rahan lisäksi oman seksuaalisuuden nautinnon ja uteliasuuden vuoksi, eli he näkivät seksin myymisen keinona yhdistää oma seksistä nauttiminen ja rahan saaminen. Maissa esim. Hollanti ja Uusi Seelanti), jossa prostituutio/bordellit on laillistettua, valvottua ja näkyvää, alaan liittyvät psykologiset ja sosiologiset ongelmat ovat vähäisiä. Uudelleen arvionnista puuttuu perusteellinen, luotettava, kokonaisvaltainen vertailu maihin joissa prostituutio on dekriminalisoitu tai laillistettu. Samoin seksin mynnin siirtyminen nettiin sivuutetaan lähes kokonaan.



Kaikkissa sosiaalisissa tutkimuksissa ja selvityksissä täytyy selvittää myös tutkimuksen metodologia, muten kyseessä on pelkkä spekulaatio. Tämän kaltaiselta tutkimukselta edyllytetään yksityiskohtaista tietoa otoksesta, jonka perusteella tutkimus on tehty. Jopa niinkin pienessä maassa kuin Ruotsissa ei tutkimuksen otos voi edustaa kaikkia, siksi tutkimuksen metodologiset normit vaativat selvityksen miten otokseen päädyttiin. Pitää selvittää miten, millä perusteella ja millä ehdoilla informantit valittiin, mitä heiltä kysyttiin ja miten kysyttiin, miten varmistuttiin, että informantit sanoivat mitä he todella tarkoittavat ja ajattelevat, kuinka moni kieltäytyi osallistumasta jne. Uudelleen arvionnista puuttuu kaikki tämä lähes kokonaan, ei ole mitään tietoa miten se metodologisesti tehtiin. Sensijaan uudelleen arvionti on tulvillaan ideologista irrelevanttia materiaalia ja moraalista poseerausta: mikä on ruotsin virallinen tasa-arvokäsitys, miksi prostituutio on moraalisesti tuomittavaa ja miksi uudelleen arvionnin pitää saada kansainvälistä huomiota jne.


5.43) Objektiivien tutkimuksen perusperiaatetta ja lähtökohtaa, että johtopäätökset ja loppulos tehdään todisteiden perusteella, eikä niin että ensin keksitään lopputuos ja sille yritetään keksiä todisteita, tämä tilausselvitys ei täytä. Itsestäänselvästi selvittäjälle olisi pitänyt antaa vapaat kädet päätyä itse haluaamaansa lopputulokseen, joko lain kumoamiseen tai säilyttämiseen jne, jotta tällä uudelleen arvionnila olisi oikeasti jotain merkitystä. Monien toivomaa uskottavaa, riippumatonta, objektiivista lain uudellennarviontia tämän selvityksen pohjalta ei ollut odotettavissa eikä siitä sellaista tullut. Vain poliittista ideologiaa, jonka lopputulos oli päätetty jo etukäteen. Eli uudeelleenarvionnista oli tarkoitus alunperinkin tehdä pelkkä poliittinen seksinostolain mainos lain myymiseksi ja lobbaamiseksi muihin maihin esim. Suomeen. Ruotsin hallitus mm. myönsi 2008-2010 Svenska instituutille (Svenska institutet (SI) är en statlig myndighet som ökar omvärldens intresse och förtroende för Sverige) 15 milj. kruunun määrärahan uudelleen arvioidun seksinostolain aktiiviseen lobbaamiseen ympäri maailmaa osana kansallista brandia, jota kutsutaan "multi-faceted package to make Sweden attractive to the outside world". Seksityöntekijöiden järjestöt ja monet seksityötä tutkivat voivat vain uneksia tälläisista rahamääristä omien näkemysten esiintuomiseen.


Tässä tilausselvityksessä on liian paljon tieteelliseen tutkimukseen liittyviä vakavia virheitä ja puutteita ja pelkkiä väitteitä ilman näyttöä, että sen perusteella ei voi sanoa Ruotsin seksinostolain olevan menestyksellinen. Voidaan hyvällä syyllä kysyä onko tälläisella lain uudelleenarvionnilla mitään uskottavuutta, jos sen lopputulos määriteltiin jo ennakkoon hallituksen etukäteen antamalla ohjeella, direktiivillä. Ja voi vain ihmetellä Suomen oikeusministeriä, joka perustelee suomen nykylain tiukentamista tällä uudellenarvionnilla. Naiivi pelkkiin toteamuksiin perustuva argumentointi, esim. että ilman kysyntää ei ole tarjontaa (samalla perusteella voitaisiin kieltää kaikkiin inhimillisiin toimintoihin, tarpeisiin ja nautintoihin liittyvä palvelu- ja liiketoiminta), ignoroi maksullisen seksin monimuotoisuuden ja laajuuden, typistää laajan kirjon seksuaalisuutta abstraktiksi mielikuvaksi seksuaalista väkivallasta ja sivuuttaa ihmisten itsemääräämisoikeuden, että ihmiset saavat itse päättää myyvätkö vai eivätkö myy. Tälläinen selvitys, jossa monimutkaiset kysymykset on yksinkertaistettu ja niputettu ja leivottu samaan pakettiin, ei ole vastuullista prostituutiopolitiikka ja se ei kelpaa lainsäädännön pohjaksi ja tälläisen selvityksen perusteella tehty lain uudelleen arvionti ei kelpaa malliksi muille maille.



5.44) Hyvin kuvaavaa koko ruotsin laille, sen "menestykselle" ja ilmapiirille, joka Ruotsissa vallitsee, on Ruotsin oikeusministeri Beatrice Askin toiminta. Muutama vuosi sitten B. Ask ehdotti Ruotsissa, että seksinostosta epäillyille miehille pitäisi lähettää tiedotus epäillystä seksinostosta erityisellä tähän tarkoitukseen varatulla purppuran värisellä kirjekuorella, jotta varmasti kaikki perheen jäsenet ja kaikki jotka kirjekuoren näkevät tietävät, että kyseistä miestä epäillään seksinostosta! Siis, oikeasti, pelkästä epäilystä Ask halusi "julkisesti hirttää ja merkitä" ja "häpäistä torilla" seksinostosta epäillyt miehet.
 

Ehdotus tyrmättiin täysin ja Ruotsissa ihmeteltiin miten on mahdollista, että maassa on oikeusministerinä ihminen, joka ei välitä edes kaikkein perustavaalaatua olevista oikeusturvan perusperiaatteista. Askia arvosteltiin pätemättömäksi ja epäkypsäksi oikeusministeriksi


Vasta kun omakin puolue rupesi ehdottamaan Askille eroa pelastaakseen poliittisen kannatuksensa Ask yritti selitellä ehdostustaan ja pyytää sitä anteeksi. 


Ask on jo kunnostautunut aikaisemminkin vastaavanlaisella arveluttavalla tavalla. Pari vuotta aikaisimmin hän antoi julkisuuteen lausunnon, että seksityöntekijöitä ei tarvitse kuulla heitä koskevista asiosta päätettäessä. Tämä on vastoin mm. Euroopan Neuvoston päätoslauselmaa 1579, jossa suositellaan, että seksityöntekijöiden oikeutta tulla kuulluksi heitä koskevissa kysymyksissä pitää kunnioittaa.


Ask on myös yrittänyt vetää virheellisesti yhtäläisyysmerkkejä seksinoston ja pedofiilian/insestin välille.


Miten maata, jossa on tälläinen oikeusministeri, voi pitää itseään länsimaisena oikeusvaltiona, joka kunniottaa ihmisoikeuksia?



5.5) Kritiikiä Ruotsin lakia vastaan:
 

Norjan hallitus teki 2004 laajan ulkopuolisen tutkimuksen ruotsin seksinostolaista. Tämän tutkimuksen perusteella Norja tyrmäsi Ruotsin seksinostolain ja ei kriminalisoinut seksinostoa Norjassa 2004


Ruotsin mallista Cambridgessa väitellyt Jay Levy pitää lakia epäonnistuneena. Poliittinen konsensus on vain niin vahva, ettei virhettä haluta myöntää.



Myös monet muut seksityö tutkijat ovat esittäneet hyvin kriittisiä näkemyksiä Ruotsin mallista ja pitävät mallin menestystä ja sen oikeutusta  heikkona. Susane Dodillet vertailee väitöskirjassaan, Är sex arbete, Ruotsin ja Saksan kahta täysin erilaista suhtautumistapaa seksipalvelujen kauppaan ja näiden suhtautumistapojen vaikutuksia seksityötekijöihin; tämä vertailu ei ollut imarteleva Ruotsille. Petra Östergren on kritisoinut myös lakia. 2006 ilmestyneessä kirjassa, Porr, horor och feminism, Petra Östergren repii täyskiellon perusteet tuhannen päreiksi. Kirjassa kuvataan 1970-luvulta lähtien ruotsalaisia prostituution ja pornon vastaisia liikkeitä ja niiden argumentointia. Östergren tutkii pitääkö argumentointi pornoa ja prostituutiota vastaan paikkaansa ja kysyy miksi syntyy hitonmoinen elämä, kun naiset harrastavat ja tutkivat sellaista osaa seksuaalisuudestaan, joka ei sovi feministien normeihin. Feminismin perusidea on, että jokaisen naisen tulee saada itse tehdä omat valintansa ja päättää itse omasta elämästään. Östergren ihmettelee miksi tämä ei koske naisia, jotka ovat porno-ja seksialalla, ja miksei kuulla seksinmyyjien omaa ääntä?


Artikkelissaan, Farlig hetsjakt på sexköpare!, Petra Östergren pohtii seksiä ostavien miesten asemaa ja funktiota ruotsalaisessa tasa-arvo retoriikassa ja kyseenalaistaa seksiä ostavien miesten jahtaamisen, patologisoimisen, luokittelemisen alimpaan mahdolliseen kastiin ja stigmatisoinnin nykyajan "homoseksuaaleiksi". Östergrenin mielestä silloin kun kahden aikuisen ihmisen välisiä vapaaehtoisia toimia ruvetaan häpeäleimaamaan ja kriminalisoimaan, täytyy ottaa askel taaksepäin ja harkita uudelleen niitä kieroonkasvaneita mekanismeja, jotka tekevät tälläisen kriminalisoinnin mahdolliseksi.



Pohjoismaiset seksityöjärjestöt, seksityöaktivistit ja palveluntarjoajat tyrmäävät Ruotsin mallin mukaisen ostokiellon. Jaana Kauppinen, Pro-tukipiste, sanoo, että seksityöntekijöitä kohdellaan Ruotsissa ihmisarvon vastaisesti (jaksa kuunnella ensin muutaman sekunnin mainokset). Pye Jakobsson, Rose Alliance, Seksi- ja erotiikkatyöntekijöiden järjestö, Ruotsi, sanoo että ongelma on siinä että ruotsi antaa väärän signaalin että kaikki seksin myyjät ovat uhreja ja että seksialalla ei muita kuin uhreja olisikaan. "Linnea Evertsdotter" myy seksiä harrastuksenaan vapaa-aikana, hän nauttii siitä ja haluaisi että hänen harrastuksensa olisi laillista. Hän sanoo, että onnellisia seksin myyjiä on, hän on itse paras esimerkki siitä: ei traumaattista lapsuutta, rakastavat vanhemmat, aikuiset lapset, hyvä koulutus jne. Kirjassaan Att sälja sex, hän kertoo mm., että maksullinen seksi ei ole mustavalkoista, vaan siinä on nyansseja. Seksin myyntiä ei voi yleistää ihmiskaupaksi ja kaikkia seksin myyjiä ei voi niputtaa samaan nippuun. Ihmiskaupan torjunnassa täyskieltolaki on hampaaton ja syyllistää vain turhaan ostajia.



Myös monet poliitikot ja poliittiset järjestot ovat kritisoineet seksinostokia ja esittäneet sen kumoamista. Kokoomuksen kansanedustaja Göran Pettersson suhtautui kriittisesti nykyiseen seksinostolakiin 2008. Kokoomuksen Tukholman piiri oli koko lain kumoamisen kannalla 2009. Asiasta aloitteen tehnyt tukholmalaispolitikko Per Hagwall sanoo, että laki oli juridisesti valuvikainen jo syntyessään.


Ruotsin Keskustapuolueen kansanedustaja Fredrick Federley teki 2009 Ruotsin eduskunnalle aloitteen seksinostolain ja parituslain kumoamiseksi. Fredrick Federleyn mukaan seksinostolaki perustuu tekopyhien hyvintoimeentulevien keskiluokkaisten naisten moraalikäsitykseen - koska nämä naiset itse kokevat että eivät voisi ostaa tai myydä seksiä niin tämän logiikan mukaan kaikki maksullinen seksi on likaista, rumaa ja väärin. Seksinmyyjiä ei edes haluta kuulla, Jeesuskin kuuli prostitoituja, mutta seksinostolain kannattajat ovat liian hienohelmoja tehdäkseen samoin. Seksinostolain voittajia ovat nämä ruotsalaiset moralistit, jotka ovat onnistuneet ujuttamaan oman henkilökohtaisen moraalisen närkästyksensä lakiin, pois silmistä, pois mielestä. Samaan aikaan kun keskiluokkaiset moralistit skoolavat shamppanjalasejaan lain menestykselle, laki on ajanut seksin myyjät yhä ahtaammalle maan alle marginaaliin yhteiskunnan ulkopuolelle ja vain vahvistanut seksinmyyjien stigmaa. Moralistien laki luo turvattomuutta, lakaisee vain ongelmat maton alle, ei auta ihmiskaupan uhreja, ei auta niitä jotka apua tarvitsisivat. Laista on unohtunut kokonaan fakta, että sekä naiset että miehet voivat myydä seksiä vapaaehtoisesti; laki kohdistuukin niihin, jotka ovat maksullisessa seksissä mukana vapaaehtoisesti. Seksinostolaki ei osu kohteeseensa, se on kuin isku tyhjään ilmaan, siinä on kaikki nurinkurin, se tekee rikollisia ihmistä, joilla ei ole osallisuutta rikokseen, se on aikaan saatu ilman pienintäkään kunnon tutkimusta ja faktaa.



Monien puolueiden nuorisojärjestöissä on vaadittu seksinostolain kumoamista, sen sijaan että sitä väkisin yritetään markkinoida muihin maihin. Keskustanuoret vaati keväällä 2009 seksinostolain poistamista. Hanna Wagenius Keskustanuorista sanoo, että seksinostolain puolustajat ovat älyllisesti epärehellisiä ja johtavat keskustelua sivuraiteille väittäessään seksipalvelujen kaupan liittyvän erottamattomasti ja automaattisesti orjuuteen, ihmiskauppaan, väkivaltaan ja naisten alistamiseen ja hyväksikäyttöön. Vapaaehtoisen yhteisymmärrykseen perustuvan maksullisen seksin rinnastaminen ihmiskauppaan on ihmiskauppa -käsitteen väärinkäyttöä. Itsemääräämisoikeus on perustavanlaatuinen oikeus ja vapaaehtoisessa yhteisymmärryksessä tapahtuvassa maksullisessa seksissa ihminen päättää itse myykö seksiä vai ei myy. Outoa logiikkaa on myös, että prostituutiota tarkastellaan vain rajoittuneesta naiset myy - miehet ostaa perspektiivistä, vaikka esim. nuorten keskuudessa on enemmän miehiä myyjinä kuin naisia. Miten tämä sopii abolitionistiseen "prostituutio tasa-arvo-ongelmana" -perspektiiviin? Ihmetellään myös sitä miten ostaja voi tietää mikä on vapaaehtoista ja mikä pakkoa maksullisessa seksisissä - tätä samaa problematiikkaa pohditaan kuitenkin Ruotsin oikeuslaitoksessa joka päivä kun käsitellään raiskauksia ja pohditaan oliko kyseessä raiskaus, mutta ei sen takia kaikkea seksiä olla kieltämässä. Ihmiskaupan torjunnassa "hampaaton" seksinoston kieltolaki ei auta, ihmiskaupan syyt ovat aivan muualla, seksinostolain vaikutukset kohdistuukin seksin myyjiin, sekä vapaaehtoisiin että ei-vapaaehtoisiin, kaikkein huonoimmassa asemassa oleviin vaikutukset vain ovat moninkertaiset. Liberaalinuoret Filip Wästberg och Per Pettersson ovat sitä mieltä, että valtion ei pitäisi sekaantua tarpeettomasti aikuisten vapaaehtoiseen yheisymmärryksessä tapahtuvan seksin harjoitamiseen ja itsemääräämisoikeuteen, oli kyse rakkaudesta, läheisyyden kaipuusta, seksistä seksin vuoksi tai korvauksen ottamista seksistä. Ihmiskauppaa torjuttaisiin parhaiten seksinoston laillistamisella, nykyinen seksinostolaki ylläpitää sortoa, ei seksinosto. Ruotsin Moderaattien nuorisjärjestön Kronobergin läänin puheenjohtaja Rola Brentlin esitti seksinostonlain kumoamista jo 10.04.2006.

 

Eri puolueiden nuorisojärjestöt muuallakin maailmassa ovat puhuneet laillistamisen ja vapauttamisen puolesta. Suomessa keskustanuorten Helsingin piirin puheenjohtaja ehdotti 12.11.2012, että Suomessa voitaisiin ottaa käyttöön itävaltalainen tapa, joka sallii yksityiset ja luvanvaraiset bordellit. Vasemmistoliiton Vasemmistonuoret vastustavat oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin ehdotusta seksinoston täyskiellosta, kannattavat seksityöntekijöiden osuuskuntapohjaisia yhteistyöyrityksiä, vaativat seksityöntekijöiden aseman ja autonomian parantamista ja että ulkomaalaislaista on poistettava epäily seksin myynnistä käännytysperusteena. Saksassa  Nuoret Vihreät vaativat 2010 hyväksytyssä ohjelmassaan vapaaehtoisen seksityön maailmanlaajuista laillistamista. Minä henkilökohtaisesti en hetkeäkään usko seksin oston tai kieltokieltolain pysyvyyteen missään maassa. Jos tällä hetkellä vallassa oleva politikkopolvi sellaisia esim. Suomeen paniikissa säätää, se tullaan purkamaan ennemmin tai myöhemmin ihmisoikeuksien vastaisena. Näin tulee käymään myös Ruotsissa. Viimeistään siinä vaiheessa kun lain säätäneet nykyiset politikot on aika vienyt lepohon, nukkumaan nurmien ja tuhkauurnan kannen alla.



5.6) Ongelma Ruotsissa onkin pikemminkin seksinostolaki, joka kattaa kaikki ostotilanteet, ei seksipalvelujen osto. Ongelma on lainsäädännössä, joka estää seksityöntekijöitä ja heidän asiakkaitaan nauttimasta samaa yhteiskunnan suojaa, joka kuuluu kaikille työntekijöille ja ihmisille. Käytännössä laki toimii tarkoitustaan vastaan ja on ristiriidassa monien ihmisoikeussopimusten suositusten kanssa, kuten esim. YK:n vaatimus seksityön laillistamisesta koko maailmassa ja Euroopan Neuvoston suositus ( 04.10.2007 hyväksymä päätöslauselma 1579) vapaaehtoisesta seksipalvelujen kauppasta/seksityöstä ihmisoikeutena ja mahdollisuutena määrätä itse elämästään ja työstään.



Väitteet Ruotsin mallin menestyksellisyydestä perustuvat Ruotsin viranomaisten ja hallituksen teettämiin asenteellisiin, yksipuolisiin, valikoiviin tutkimuksiin ja mallin poliittisten kannattajien toivomuksiin, toteamuksiin ja mielipiteisiin. Viranomaisten ja naisjärjestöjen esittelemät kannanotot, väitteet ja luvut, ovat pitkälti pelkää tunteisiin pohjautuvaa spekulointia ja moraalista uskonnollista julistusta ja lähetystyötä. Niiden tueksi ei löydy kestäviä, varmoja ja vakuuttavia objektiivisia perusteita, korkeintaan johonkin kouralliseen, rajattuun marginaaliseen erityisryhmään kohdistuneita selvityksiä, joiden tulokset on kritiikittömästi yleistetty väitteiksi koko prostituutiosta ja joilla on hyvin vähän katetta prostituution arkitodellisuudessa. Koko prostituutio ilmiön kuvaus on epäanalyyttista ja virheellistä ja oston kriminalisoinnin logiikka noudattaa pelkästään kapeaa abolitionistista prostituutiopolitiikkaa. Seksin oston täyskieltolaki on oikeastaan tiivistelmä kaikesta siitä, mikä on vialla abolitionistisen ääri-ideologian seksuaali teorioissa.  


Kriminalisoinnin käytännön toimivuudella ei aluperinkään ollut sinällään merkitystä, koska sille asetetut tavoitteet olivat muualla. Lain valmistelu tehtiin voimakkaasti tunteiden ohjaamana, ei niinkään faktatiedon pohjalta. Jo lakia säädettäessä oli selvää, että laista tulee lähinnä ääri-ideologisen abolutionismin yksipuolisen, kapean maailmankuvan ja ihmiskuvan tarpeisiin räätälöity moralistinen symbolinen laki, jolla haluttiin antaa kansainvälisistä imagosyistä signaali, että seksin ostaminen on väärin Ruotsin liittyessä Euroopan unioniin.

 

 

 

6. Seksipalvelujen ostaja ei ole linkki pitkässä rikollisuuden ketjussa yhtään enempää (tai on yhtä paljon) kuin esimerkiksi ravintolapalveluiden ostaja etnisessä ravintolassa - seksipalveluiden kysyntä ei ole seksuaalisen ihmiskaupan syy yhtään enempää (tai on yhtä paljon) kuin esimerkiksi ravintolapalveluiden kysyntä ravintola-alalla olevan ihmiskaupan syy


6.1) Ensin pitää määritellä mitä tarkoitetaan aikuisten vapaaehtoisella maksullisella seksillä ja mitä ihmiskaupalla. Ihmiskauppa-sanaa, seksuaalinen ihmiskauppa-sanaa ja maksullinen seksi/prostituutio-sanaa käytetään virheellisesti toistensa synonyymeina.  Näin ei kuitenkaan ole, vaan kumpikin ovat lähtökohtaisesti toisistaan riippumattomia eri asiota, jotka pitää erottaa selkeästi toisistaan niin käsitteellisesti kuin juridisesti. Aivan samalla tavalla kuin ravintolapalveluiden kauppa ja ihmiskauppa ovat lähtökohtaisesti toisistaan riippumattomia eri asioita, jotka pitää käsitellä lainsäädännössä erikseen.


6.2) Aikuisten vapaaehtoisessa seksin ostamisessa ja myymisessä on kysymys yksittäisten naisten ja miesten ihmis- ja perusoikeukeuksista, yksilön vapaudesta, itsemääräämisoikeudesta, oikeudesta tehdä työtä ja harjoittaa ammattia tai elinkeinoa, toimia palveluntarjoajina. Maksullinen seksi on monimuotoinen ilmiö, sen kenttä on laaja, toimijoina on hyvin heterogeeninen joukko ihmisiä. Ammatikseen seksiä myyvien lisäksi on paljon ei-ammattimaisia tapahtumia; jos otetaan huomioon kaikki seksuaalisiin suhteisiin liittyvät erimuotoiset taloudelliset vastikkeet, taloudellisten resurssien vaihto seksiä vastaan suoran rahakorvauksen lisäksi, niin maksullista seksiä on yhtä laajalla kirjolla kuin on seksuaalisuutta yleensäkin. Siitä löytyy samat ääripäät - onnea ja kurjuutta jne ja suurin osa siltä välilltä - kuin elämästä yleensäkin.


6.3) Ihmiskauppa tarkoittaa ihmisten hankkimista ja vastaanottamista sellaisessa tarkoituksessa, joka liittyy aina pakkotyöhön, orjuuden kaltaisissa olosuhteissa tapahtuvaan työhön ja kaltoinkohteluun, kiskonnantapaiseen työsyrjintään, pimeisiin työmarkkinoihin paperittomaan siirtolaisuuteen ja halpatyövoiman käyttöön esim. ravintola-alalla, rakennusalalla, kotitalostyössä, siivousalalla, maanviljelyksessä, tehdastyössä, puutarha-aloilla, hedelmän- ja marjanpoiminnassa, seksialalla. Ihmiskauppaan kuuluu myös laittomia adoptiota, laitonta elinkauppaa, ihmisten värväämistä kerjääjiksi tai varkaiksi. Arvioijista ja määritettelijöistä riippuen ihmiskauppaan lasketaan myös ihmisten laiton salakuljetus. Ihmiskauppaan liittyy aina pakottamista, väkivaltaa ja/tai väkivallalla uhkaamista ja/tai petosta, erehdyttämistä työn luonteesta tai ehdoista ja/tai liikkumisvapauden rajoittamista ja/tai velkaannuttamista. Ihmiskaupan uhreja voivat olla hyvin erilaisissa tilanteissa olevat kaikenikäiset sekä miehet että naiset. Samoin ilmiön syyt ja juuret ovat moninaiset. Ihmiskaupan lähtöalueilla syyt ovat poliittisissa, sosiaalisissa ja taloudellisissa rakenteissa eli köyhyys, epätasa-arvo sekä koulutusmahdollisuuksien puute. Tästä seuraa siirtolaisuutta ja muuttoa paremmat elämisen mahdollisuudet tarjoaviin maihin. Tätä tilannetta kansainväliset rikollisuusjärjestöt käyttävät hyväkseen. Kohdealueilla ihmiskauppaa lisäävinä tekijöinä toimivat esim. harmaa talous


6.4) Ihmiskauppakeskustelussa ja määritelmissä vilahtelevat usein sanat ihmiskauppa, prostituutio, paritus, ihmissalakuljetus ja kansainvälinen rikollisuus, ja usein toistensa synonyymeina. Eri määrittelijät, raportoijat ja arviojat esittävät erilaisia määritelmiä ihmiskaupan luonteesta ja lukumääristä. Osa lukujen eroista johtuu eri laskentatavoista esim. siitä että jotkin raportoijat ja arviojat laskevat ihmiskauppaan kuuluvaksi myös ihmissalakuljetuksen eli laittoman maahantulon järjestämisen. Osa määrittelijöistä jakaa ihmiskaupan työperäiseen ja seksiperäiseen. Kansainvälisen Siirtolaisjärjestön IOM:n trafficking raportin 28.02.2007 mukaan n. 75 % kaikesta ihmiskaupasta ja orjuuden kaltaisesta pakkotyöstä tapahtuu esim. ravintola-alalla, rakennusalalla, kotitalostyössä, siivousalalla, maanviljelyksessä, tehdastyössä, puutarha-aloilla, hedelmän- ja marjanpoiminnassa ja lisäksi kerjäämisessä, taskuvarkaukauksissa. Yle Uutisten mukaan viranomaisten apua hakevat ihmiskaupan uhrit Suomessa ovat useimmiten tavallisen työn tekijöitä. Etukäteen oletettiin, että apua hakisivat lähinnä prostituoidut.



6.5) Täyskiellon kannattajat pelaavat ihmiskauppa -kortilla väärinkäytävät ihmiskauppa -käsitettä poliittisista syistä.

6.51) Vaikka ihmiskaupan ja seksipalvelujen kaupan yhdistävät yleistykset ja myytit ja oletukset on toistuvasti kyseenalaistettu ja osoitettu virheellisiksi ja harhaanjohtaviksi lukuisissa tutkimuksissa, kansainvälisissä mm. YK:n ja EU:n ihmisoikeus-sopimusten suosituksissa ja vaatimuksissa (jopa osa ihmiskauppaa vastustavan CATW-järjestön (coalition against the trafficking of women) entisistä aktiiveista on perustanut uuden ihmiskauppaa vastustavan GAATW- järjestön, joka ei jaa näkemystä ihmiskaupan ja prostituution erottamattomasta liitosta), yhä edelleen kaupallinen seksi ja ihmiskauppa liian automaattisesti ja itsestäänselvästi virheellisesti kytketään toisiinsa. Ihmiskauppa-käsitteen hyväksi- ja väärinkäyttö sekä misinformaatio ja disinformaatio seksuaalisen ihmiskaupan luonteesta ja potentiaalisista määristä näyttää olevan tietoista poliittista peliä. Ihmiskauppa -sanalla keinotellaan ja ihmiskaupasta puhumista väärin- ja hyväksikäytetään, turhan löysästi muiden asioiden ajamiseen. Tällainen mielikuvilla pelaaminen, mielikuvamanipulaatiotaktiikka on tuttu monille radikaalia agendaa ja ääri-ideologiaa ajaville etujärjestöille: luomalla voimakas mielleyhtymä kahden asian välille pyritään rajamaan tilaa, jossa julkinen keskustelu käydään. Koska maksullinen seksi on enenemmän tai vähemmän laillista useimmissa maissa ja sen laillistamista suositellaan useissa kansainvälisissä päätöksissä ja suosituksissa, prostituutiota vastustavat tahot eivät voi vedota prostituution laittomuuteen. Ihmiskaupan suhteen sen sijan mitään liikkumavaraa tietenkään ei ole: jos kaikki maksullinen saadaan yleistettyä ja miellettyä ihmiskaupaksi/orjakaupaksi (väite, jota tutkittu ja tilastoitu tieto ei tue), seksin ostajan leimaaminen rikolliseksi on helpompaa. Seksityöntekijöiden ihmisoikeuksien puolustajan osa ei ole helppo. Toiselta suunnalta kimppuun käyvät fundamentalistikristityt käyttäen raamattua lyömä-aseena ja toiselta suunnalta antiprostituutiofeministit, jotka käytävät lyömäaseenaan mielikuvaa seinään kahlehdituista seksiorjista.


Seksin ostokieltolakia säädettäessä 2006 mm. monet tasa-arvo- ja naisjärjestöt esiintyivät asiantuntijoina ja lobbasivat voimakkaasti lain puolesta mm. ihmiskauppaan vedoten, vaikka heidän asiantuntemuksensa oli vähintäänkin yksipuolista. Mielenkiintoista on myös se, että joidenkin suomalaisten naisjärjestöjen seksin ostokieltolakia säädettäessä 2006 lakivaliokunnalle antamissa lausunnoissa melkein sanasta sanaan toistuvat samat kielikuvat seksiorjuudesta ym. kuin Ruotsissa vuosia aiemmin annetut. Jopa tietyt ultraradikaali Sheila Jeffreysin ja Andrea Dworkinin sanakäänteet löytyvät lausunnoista.


TANE, Naisasialiitto Unioni, Naisjärjestöjen Keskusliitto, ns. akateeminen naistutkimus ja suurin osa esim. Helsingin Sanomien ja Ylen toimittajista käyttävät lähes yksinomaan abolitionistisia hokemia ja mielikuvia prostituutiosta ihmiskauppana, sukupuolittuneena väkivaltana, hyväksikäyttönä ja tasa-arvo-ongelmana, ikään kuin ne olisivat objektiivisia tosiasioita ja yrittävät kaikista mahdollisista ja mahdottomista näkökulmista todistella seksistä rahaa ottavien naisten vapaaehtoisuuden puutetta ja uhriutumista sekä syyllistää seksipalveluja ostavia miehiä. Ideologisella uuskielellä ja sanapelillä kansalaismielipidettä pyritään johtamaan tarkoituksellisesti haluttuun suuntaan ja tällä tavoin pyritään vaikuttamaan poliittisen päätöksentekoon.



6.52) Ihmiskauppa seksuaalisiin tarkoituksiin määrää liioitellaan poliittisista syistä.


6.521) Tanskan Poliisin kansallisen tutkimuskeskuksen NEC:n johtajan rikostarkastaja Kim Kliverin mukaan pakkotyö seksialalla ei ole niin yleistä kuin abolitionistit yrittävät väittää. Kliverin mielestä mediassa halutaan virheellisesti nähdä kaikki ulkomaalaiset seksin myyjät ihmiskaupan uhreina.


6.522) Kaikkein suurimmassa vuonna 2009 Britaniassa koskaan tehdyssä tutkimuksessa ihmiskaupasta seksuaalisiin tarkoituksiin ei löytynyt yhtään ihmiskauppiasta, joka olisi pakottanut jonkun prostituutioon. Tutkimus kesti puoli vuotta ja siihen osallistui mm. hallitus ja koko Britanian poliisilaitos.


Monet tutkimuksen aikaiset ja aiemmat ministerit olivat väittäneet, että Britaniaan tuodaan tuhansia naisia seksiorjiksi. Suurin osa näistä väitteistä osoittautui vääriksi. Poliitikot ja media ja erityisesti ne tahot, joiden agendalla on kaiken maksullisen seksin kieltäminen näytävät liioittelevan ja vääristelevän seksuaalisiin tarkoituksiin tapahtuvan ihmiskaupan määrää ja luonnetta.


Britanian Human Trafficking Centren johtaja Grahame Maxwell sanoo, että joku tolkku pitäisi saada näihin tuulesta temmattuihin sex trafficking lukuihin. Grahame Maxwellin mukaan Britaniassa on enemmän työperäistä ihmiskauppaa kuin ihmiskauppaa seksuaalisiin tarkoituksiin. The UK Network of Sex Work Projects (vastaa suunnilleen Suomen Pro-tukipistettä) sanoo samaa: ihmiskauppa seksialalla on vähäistä ja seksuaalinen ihmiskauppa on vähäistä verrattuna kaikkeen muuhun ihmiskauppaan.


6.523) Tiedoitusvälineissä siteerataan ja kierrätetään erilaisia prostituutiosta ja ihmiskaupasta esitettyjä arvioita tai väitteitä, joita lopulta aletaan virheellisesti ja harhaanjohtavasti pitää "tietona", koska ne on esitetty tiedotusvälineissä. Samaan aikaan kun seksinostolakia käsiteltiin eduskunnassa 2006, Suomen lehdistö jauhoi laajalti, että Saksassa kesällä vuonna 2006 järjestettävien jalkapallon MM-otteluiden takia maahan tuotaisiin jopa noin 40 000 seksiorjaa turistien "hyväksikäytettäviksi". Suomen tasa-arvoministeri poseerasi yhdessä Ruotsin tasa-arvoministerin kanssa yhteiskuvissa, yrittäen täten lobata seksinostonkieltolakia tällä täysin tuulesta temmatulla ihmiskauppa-väitteellä. Kisojen jälkeen kohu haihtui. Puoli vuotta myöhemmin brittitoimittaja Bruno Waterfield vaati EU:ta julkaisemaan sen keräämät raportit MM-kisojen lieveilmiöistä. Raporteissa todetaan, että mitään merkkiä tai minkäänlaisia todisteita väitetyistä 40 000 seksiorjasta ei löytynyt. Myös Saksan poliisin mukaan mitään havaintoja tälläisista väitteistä ei tehty. Näin vaikka ilmiötä vastaan oli perustettu erillinen valtakunnallinen kriisipäivystys ja seurantaryhmä. Myös Kainsainvälisen Siirtolaisjärjstön IOM:n mukaan väitteet 40 000 seksiorjasta eivät pidä paikkaansa.


6.524) Ihmiskauppa seksuaalisiin tarkoituksiin on Suomessakin varsin harvinainen ilmiö ja sen määrää liiotellaan Suomessakin poliittisista syistä. Vain muutama seksuaalinen ihmiskauppa -juttu on saanut oikeudessa langettavan tuomion. Abolitionistien käyttämä arvio, että Suomessa olisi vuosittain 12000-15000 naista seksuaalisen ihmiskaupan uhrina ei pidä paikkaansa. Esim. Ruotsin rikospoliisin rikostarkastaja Kajsa Wahlberg on levittänyt lukuja ympäri maailmaa yrittäessään myydä Ruotsin seksinostolakia muihin maihin. Kajsa Wahlberg esitti mm. The Guardianin haastattelussa 5.1.2008 että Suomessa olisi 12 000-15 000 naiskaupan uhria (sama Kajsa Walberg oli myös Suomen eduskunnan lakivaliokunnan kuultavana asiantuntijana, kun seksinostokieltoa käsiteltiin 2006 Suomen eduskunnassa ja 7.11.2012 oikeusministerin seksinostoa käsittelevässä seminaarissa). Jo pelkästään Anna Kontulan raportti Prostituutio Suomessa 2005 kumoaa tämän väitteen. Työhallinnon julkaisussa Ihmiskaupan uhrien auttaminen 2006 arvioidaan Suomeen suuntautuvan tai Suomen kautta kulkevan ihmiskaupan määräksi muutamia kymmeniä tai joitakin satoja tapauksia. Suomen poliisin 2008 julkistaman selvityksen mukaan  http://www.iltalehti.fi/prostituutiosuomessa/200808010144534_px.shtml  suomalaisessa prostituutiossa ei ole merkkejä vakavasta ihmiskaupasta.

 

Ihmiskauppa käsitteenä ja rikoksena on erotettava siihen usein liittetystä käsitteestä eli parituksesta. Paritus onkin käsitteenä usein harhaanjohtava. Rikoslain määritelmä ei edellytä paritukselta minkäänlaista pakottamista tai alistamista. Nykyajan paritus onkin eräänlaista konsulttitoimintaa. Väkivallan käyttö on alalla jo vanhanaikaista. Nykyään seksialan konsulttien ja managerien yleisin työ on hommata ulkomailta tulevalle seksinmyyjälle asunto. Lisäksi hän saattaa auttaa ilmoituksen tekemisessä ja puhelimen hankinnassa. käytännössä lähes kaikki ulkomailta Suomeen tulevat seksinmyyjät tulevat Suomeen ja ovat täällä vapaaehtoisesti, vaikka  heillä on käytännön syistä manageri. Esim. Venäjältä ja Baltiasta Suomeen tulevat seksinmyyjät ovat täysin selvillä työnsä luonteesta ja ehdoista. Suomessa harjoitettavassa seksin myyjien manageroinnissa ei ole kysymys ihmiskaupasta, eikä siitä, että ulkomaalaisia naisia salakuljetetaan tahdonvastaisesti Suomeen seksityöhön. Helsingin poliisin rikosylikonstaapeli Kenneth Erikssonin mukaan Helsingin ulkomaalaisista myyjistä suurin osa, noin 70 %, työskentelee omin päin. Heitä ei tarvitse erikseen ”värvätä”. Loput 30 prosenttia tarvitsevat jonkinasteista konsultti ja manageria. Kotimaiset seksityöläiset ovat alalla itsenäisesti.

 

Suurin osa Suomessa seksistä maksun ottavista ihmisistä - kun maksulliseksi seksiksi luetaan myös ei-ammattimainen toiminta, muut teot kuin sukupuoliyhteys ja muut korvaukset ja vastikkeet kuin raha - ei ole ihmiskauppiaasta eikä parittajasta nähnyt vilahdustakaan.




6.6) Seksuaalinen ihmiskauppa ja törkeä paritus kukoistavat maissa, joissa seksipalvelujen osto ja myynti on tiukimmin kriminalisoitu. Moralistinen täyskielto siirtäisi koko seksialan toiminnan/maksullisen seksin maan alle, ihmiskauppa voisi jopa lisääntyä. Esimerkiksi Ruotsista on tullut rikollisliigoille yhä houkuttelevampi maa. Todellisuudessa täyskielto suojeleekin lähinnä ammattirikollisia ja rikastuttaa vain ihmiskaupasta ja törkeästä parituksesta elantonsa saavaa rikollispomoa.


Mitä enemmän maksullista seksiä kriminalisoidaan sitä enemmän koko seksiala menee maan alle ja sitä enemmän seksinmyyjien (ja -ostajien) asema huononee.  Erityisesti ulkomaalaisten jo ennestään kaikkein huonommassa asemassa olevien myyjien työolosuhteet heikkenee ja vaarantuu. Seksin ostokiellosta kärsivät eniten ne, joilla ei ole mahdollisuutta lailliseen oleskeluun maassa eikä pääsyä virallisille työmarkkinoille. Seksinmyyjät kokevat olonsa turvattomammaksi, esimerkiksi ei uskalleta turvautua poliisin apuun jos olisi tarvetta ongelmatilanteissa, vaan apua haetaan parittajilta ja ihmiskauppiaalta. Täyskielto aihettaa myös aivan uutta rikollisuutta, kuten esim. seksinmyyjien ja seksinostajien ryöstöjä, kiristämistä ja pahoinpitelyjä, Rikollisorganisaatioilla on enemmän mahdollisuuksia kiristää ja hyväksikäyttää maahan laittomasti saapuneita ulkomaalaisia. Kun oston kriminalisoimisella tiukennetaan prostituutioon kohdistuvaa viranomaiskontrollia, sen seurauksena yksittäisen seksinmyyjän itsenäinen toiminta vaikeutuu suhteellisesti enemmän kuin rikollisorganisaation toiminta. Kriminalisointi ei tuo ihmisille lisää mahdollisuuksia tehdä parempia valintoja eikä muuta siitä tosiasiaa, että poliisiratsia useimmissa tapauksissa merkitsee seksinmyyjälle lisää hankaluuksia.


Kun prostituutio painuu maan alle, se vaikeuttaa ja heikentää seksuaalisen ihmiskauppa- ja paritusrikosten tutkintaa, koska se vähentää näiden palvelujen ostajien halukkuutta toimia yhteistyössä poliisin kanssa rikollisuutta selvitettäessä. Se johtaa siihen, että mahdollisen ihmiskaupan tai parituksen ainoat todistajat eli ostajat vaikenevat eivätkä uskalla rangaistuksen pelossa antaa ilmi tilanteita, joihin saattaa liittyä paritusta tai ihmiskauppaa. Koska täydellinen ostokriminalisointi vaikeuttaisi prostituoitujen asemaa suhteessa parittajaan, he joutuisivat entistä enemmän parittajan painostuksen kohteeksi ja eivät suostuisi todistamaan oikeudenkäynneissä, mikä myös hankaloittaisi näytön hankintaa ihmiskaupasta ja parituksesta.


Seksuaalipalveluiden oston yleisen kriminalisoinnin toimivuus käytännössä
on kyseenalaista. On kysymys ihmisten seksuaaliseen käyttäytymiseen ja
samalla yksityiselämän intiimeimpään osaan vaikuttamisesta. Tätä vaikutusta
ei välttämättä kriminalisoinnin keinoin pystytä saavuttamaan. Näyttöä ostajaa vastaan niissä harvoissa seksinosto tapauksissa, jotka tulevat poliisin tietoon, on vaikea saada. Jos kysessä on vapaaehtoisesti toimiva myyjä, ei hänellä ole mitään intressiä todistaa asiakastaan vastaan. Jos kyseessä on ihmiskaupan tai törkeän parituksen kohde, näyttöä on vaikea saada johtuen mm. ulkomaalaislain karkotuspykälästä. Kiinnijäämisriski ostorikoksesta olisi todennäköisesti olematon, ottaen huomioon, että toiminta tapahtuu yleisten paikkojen ulkopuolella ja se, että poliisin mahdollisuudet ja resurssit valvoa yksityistä seksin ostamista ovat kuitenkin käytännössä vähäiset.



6.7) Miten seksuaalista ihmiskauppaa torjutaan


6.71) Jos ajatus seksipalvelvelujen asiakkuuden yleisestä kriminalisoimisesta seksuaalisen ihmiskaupan torjuntakeinona olisi toimiva ja tehokas, silloin samalla logiikalla pitäisi tätä samaa ajattelumallia käyttää laajemminkin ja kriminalisoida kokonaan kaikkien muidenkin alojen asiakkuudet, joilla esiintyy ihmiskauppaa ja pakkotyötä. Etnisen ravintolan asiakas saa kulkea vapaana, kun ihmiskaupan uhri paiskii 24-tuntisia työpäiviä ravintolan keittiössä tai puualan asiakas saa kulkea vapaana kun työntekijät pohjanmaalaisessa puualan yrityksessä paiskii lähes orjan asemasa pakkotyötä noin 18 tunti päivässä neljän vuoden ajan. Pitäisihän jokaisella meistä olla jonkinlainen vastuu siitä, että jos pitsa maksaa kaksi euroa, voisi miettiä, mitä siellä taustalla on. Kukaan järkevä ihminen ei tietenkään tällä perusteella etnisen ravintola-alan totalitaristista asiakkuuden täyskieltoa esitä, koska tälläinen yleinen, liian laaja-alainen kriminalisointi olisi ihmis- ja perusoikeuksien, perustuslain 8 §:ssä vahvistetetun rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja lain oikeasuhtaisuuden vastainen, se rajoittaisi mm. oikeutta tehdä työtä ja harjoittaa ammattia tai elinkeinoa. Se veisi koko alan maan alle, loisi turvattomuutta, heikentäisi ihmiskaupan uhrin asemaa ja vaikeuttaisi rikosten tutkintaa jne. ja johtaisi näyttövaikeuksiin.

 

Se, että jonkun alan joukossa on myös ihmiskaupan uhreja ei ole mikään järjellinen eikä juridinen peruste kieltää koko alan asiakkuutta ja kysyntää. Seksipalvelujen ostaja ei ole linkki pitkässä rikollisuuden ketjussa yhtään enempää (tai on yhtä paljon) kuin esimerkiksi ravintolapalveluiden ostaja etnisessä ravintolassa, eikä seksipalveluiden kysyntä ole seksuaalisen ihmiskaupan syy yhtään enempää (tai on yhtä paljon) kuin esimerkiksi ravintolapalveluiden kysyntä on ravintola-alalla olevan ihmiskaupan syy.


6.72) Ihmiskauppakeskustelua pitäisikin käydä nimenomaan siirtolaisuuteen ja pimeisiin työmarkkinoihin ja maahanmuuttopolitiikkaan ja ulkomaalaispolitiikkaan liittyen, eikä pelkästään maksulliseen seksiin liittyen. Vaatimukset pelkästään yhden abolitinistisen ääriliikkeen tarpeisiin räätälöidystä seksipalvelujen oston yleisestä kriminalisoinnista ihmiskaupan vastustamisen nimissä syrjäyttävät ihmiskaupan perimmäiset syyt ja potentiaalisesti tehokkaammat keinot ihmiskaupan torjunassa. Jos kaikki ihmiskaupan uhrit mielletään pelkästään seksialalla oleviksi naisorjiksi ja jos kaikki maksullinen seksi nähdään pelkästään seksuaalisena ihmiskauppana/seksiorjuutena, työperäisen ihmiskaupan uhreja ei osata tunnistaa ja auttaa. Jos viranomaisten, poliisi-, syyttäjä- ja tuomioistuinlaitoksen rajallisia resursseja haaskataan aikuisten ihmisten makuukammari valvontaan ja rangaistuksiltaan vähäisiin, toisarvoisiin ostorikoksiin, se on pois todellisen hyväksikäyttörikollisuuden eli ihmiskaupan (niin seksialalla kuin muillakin aloilla) ja törkeän parituksen tutkimisesta ja torjumisesta. Seksinostajien jahtaamisen ja näytön saamisen ostajia vastaan sijasta poliisin ja oikeuslaitoksen resurssit pitää keskittää ihmiskauppiaiden jahtaamiseen ja näytön saamiseksi törkeää paritusta ja ihmiskauppaa vastaan.


6.73) Seksin oston täyskiellon perusteleminen ihmiskauppaan vetoamalla on hyvin hataralla pohjalla. On hyvin vaikeaa osoittaa, että maksullisesta seksistä sinänsä aiheutuu kenellekään mitattavissa olevaa haittaa. Usein ostokiellon perusteeksi esitetetty maksulliseen seksiin joskus mahdollisesti kytkeytyvä ihmiskauppa - vaikka onkin täysin tuomittava ilmiö - on kuitenkin täysin eri asia, jolla ei voida perustella, miksi ostaja joka ostaa seksiä myyjältä, joka vapaasti on valinnut seksinmyynnin eikä koe siitä kärsivänsä eikä asiasta aiheudu kenelläkkän haittaa ja vahinkoa, ei saisi näin toimia. Totalitaristinen kategorinen seksialan asiakkuuden kriminalisointi, aikuisten vapaaehtoisen yhteisymmärrykseen perustuvan seksuaalipalveluja koskevan sopimussuhteen toisen osapuolen toiminnan kriminalisoiminen, sillä perusteella, että seksialalla on muutama ihmiskauppatapaus viidessä vuodessa, on yhtä huono, järjetön ja ongelmallinen ratkaisuvaihtoehto kuin koko ravintola-alan asiakkuuden kriminalisoiminen sillä perusteella, että alalla on muutama ihmiskauppatapaus vuodessa. 



Ihmiskauppaa torjutaan keskittymällä  ihmiskaupan perimmäisiin syihin sekä lähtö- että kohdemaassa; muuttamalla globaaliin kyöhyyteen ja eriarvoisuuteen liittyviä rakenteita, vähentämällä köyhyyttä, parantamalla koulutusta, pitämällä harmaa sektori ja pimeä työ työmarkkinoilla mahdollisimman pienenä. Seksialaan/maksullisen seksiin joskus mahdollisesti liittyviä sivuongelmia pitää ratkaista ja torjua samalla tavalla kohdennetulla sääntelyllä, rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaisesti täsmällisesti ja rajatusti ja oikeasuhtaisuhtaisesti kuin sivu ongelmia muillakin aloilla: kriminalisoimalla alaa mahdollisimman vähän ja dekriminalisoimalla mahdollisimman paljon, tukemalla seksityöntekijöiden omaa järjestäytymistä ja jakamalla tietoa palvelujen ostajille ihmiskaupan uhrien tunnistamisesta.

 


7. Mielipidemittaukset osoittavat ettei kansalaiset halua seksinoston kieltolakeja


Mielipidekyselyissä, joissa ei ole johdattelevaa asenteellista kysymyksenasettelua ja joissa on riitävästi yksityiskohtaisia vastausvaihtoehtoja ja jotka tilastollisilta ominaisuuksiltaan ovat edustava otos ja vastaavat tutkittavaa kohdetta mahdollisimman kattavasti, noin 70 %
vastaajista eivät halua kriminalisoida aikuisten vapaaehtoista maksullista seksiä.


Tansakassa seksin oston kiellolla ei ole kansalaisten tukea. Jyllands-Post -lehden elokuussa 2012 teettämän mielipidemittauksen mukaan 67 % vastustaa ja vain 20 % kansalaisista kannattaa kieltoa.

 

Ruotsissa on parin viime vuoden aikana tehty lukuisia kyselyitä useissa eri mediossa. Ruotsin tv:ssa esitettiin 16.9.2009 FrågaOlle dokumentären -sarjassa ohjelma "sex till salu", jossa haastateltiin neljää seksityöntekijää. Ohjelmaan liittyy äänestys, jossa kysytään onko seksin myyminen ok. Tulos: n. 77 % on sitä mieltä, että seksin myyminen on ok. Expressenin tutkimuksesa 8.4.2008, jossa kysyttiin pitäisikö seksinosto olla kriminalisoitu Ruotsissa, 78 % vastasi ei, 22 % vastasi kyllä. Aftonbladetin kyselyssä 2009 (otos noin 25 000) kysyttiin pitäisikö seksinosto olla sallitua: tulokset: 68.2 % kyllä, 25.7 % ei.


Vastaavanlaisia mielipidetutkimuksia kuin Ruotsissa on tehty myös Suomessa ja tulos on suunnilleen aina sama: suurin osa ihmisistä ei halua tällaisia kieltolakeja


Iltalehden äänestyksessä pitäisikö bordellit laillistaa Suomessa? tulos: 85 % kyllä, ääniä 18.11.2012 13660




Lopuksi


1) Kaikki yleistykset ovat vääriä ja johtavat huonoon lainsäädäntöön.

 

Seksityöstä ja prostituutiosta puhutaan epäanalyyttisesti yleistäen ikään kuin kyseessä olisi yksinkertainen ilmiö. Näin ei kuitenkaan ole, vaan maksullinen seksi on monimuotoinen ilmiö ja sen kenttä on laaja, toimijoina on hyvin heterogeeninen joukko ihmisiä, joita ei voi niputtaa yhdeksi ryhmäksi. Ei ole olemassa yhtä totuutta tai kuvaa maksullisesta seksistä eikä mitään yhtä seksipalvelujen myyjän/ostajan perustyyppiä, vaan myyjillä ja asiakkailla on yhtä monta motiivia ja näkökulmaa maksulliseen seksiin kuin ihmisillä yleensäkin omaan elämäänsä ja tekemisiinsä. Usein puhutaan vain ammattimaisesta prostituutiosta, mutta maksullinen seksi kattaa paljon muutakin (samoin täyskielto tulisi kattamaan valtavan paljon muutakin kuin ammattimaisen myynnnin), hyvin suurin osa tapahtumista on ei-ammattimaisia, yksittäisiä, satunnaisia, tilapäisluonteisia. Lisäksi kyse ei ole pelkästään sukupuoliyhteydestä, vaan monenlaisista erotiikkapalveluista, dominapalveluista, escort paveluista jne. Samoin vapaaehtoisuuden asteet vaihtelee seksialalla samalla tavalla kuin muillakin aloilla ja elämän eri ilmiöissä yleensäkin, toisessa päässä on ammattidomina tai myyjä, jolle koko asia on huvia ja joka saa siitä vielä rahaakin ja toisessa päässä törkeän parituksen kohteena oleva myyjä, suurin osa on näiden kahden ääripään väliltä. Ja jos otetaan huomioon kaikki seksuaalisiin suhteisiin liittyvät erimuotoiset taloudelliset intressit, vastikkeet, korvaukset, vastapalvelut ja kaikenlainen taloudellisten ja materiaalisten resurssien vaihto seksiä vastaan suoran rahakorvauksen lisäksi, voidaan sanoa, että maksullista seksiä on yhtä laajalla kirjolla kuin on seksuaalisuutta ja erotiikkaa yleensäkin. Maksullisen seksin/seksityön/seksialan koko kirjoon mahtuu - aivan samalla tavalla kuin muillakin aloilla ja elämässä yleensä - koko Gaussin käyrä. Toisessa ääripäässä on kurjuutta ja toisessa emansipaatiota ja suurin osa on siltä väliltä. Maksullinen seksi ei ole satua - se on tuhansien ihmisten valinta, työ ja harrastus.


Seksityön ja sen harjoittajien monimuotoisuudesta saa kuvan Harcourtin ja Donovanin tutkimuksesta vuodelta 2005. Sen mukaan seksityö voidaan luokitella ainakin 25 erilaiseen tyyppiin ja tuodaan selvästi esiin myös miten vapaaehtoinen seksityö on täysin eri ilmiö kuin pakotettu seksityö, seksiorjuus ja ihmiskauppa.


Esim. monet viranomaisraportit ja -selvitykset ja monet ääri-ideologiset abolitionistiset tutkimukset perustuvat pitkälti pelkästään katu- ja narkomaaniprostituutioon ja ihmiskauppa- ja paritusrikollisuuden tutkinnassa saatuihin tietoihin. Maksullinen seksi on paljon muutakin kuin, että joku narkkarihuora pyörii jonkun paritettavana kadulla. Jos pelkästään tästä pientä osaa koko maksullisen kentästä edustavasta joukosta virheellisesti yleistettyä kauhutarinaa käytetään lainsäädännön pohjana, koko lainsäädäntö vinoutuu.


Abolitionistisen ääri-ideologian teoreettiseen käsitteisiin ja ihmiskuvaan perustuva liian kapea, rajoittunut, yksipuolinen tulkintakehys (esim. prostituutio tasa-arvo-ongelmana tai prostituutio ei-vapaaehtoisena valintana) aliarvoi ja sivuuttaa pahasti monien keskeisten tekijöiden merkityksen, eikä pelkästään riitä perusteeksi lainsäädännölle. Jos maksullista seksiä tarkastellaan pelkästään liian kapean abolitionistisen prostituutionäkemyksen mukaisesti vain sukupuolittuneena väkivaltana, hyväksikäyttönä ja abolitionistisen näkemyksen mukaisena tasa-arvo-ongelmana, niin suurin osa prostituution konkreettisesta todellisuudesta ja käytännön ongelmista (esim. seksin myyjien itsensä kokemat erilaiset tasa-arvon puutteet ja vapaaehtoisuuden erilaiset asteet) jäävät keskustelun ulkopuolelle ja huomioon ottamatta lainsäädännössä.

 

 

2) Maksullista seksiä pitäisi tarkastella muistakin näkökulmista kuin pelkästään abolitionistisesta näkökulmasta. Myös muut ilmiötä selittävät teoriat kuten naisten seksusuaalinen valta -teoria, sosiaalisen vaihdon teoria ja ns. kolmannen aallon feminismin eli seksiradikalismin näkemys, joka korostaa itsemääräämisoikeutta, seksiä oman elämänhallinnan ja itsensä tuntemisen lähteenä (enpower), miten säädellä olemistaan yhtäaikaa subjektina ja objektina, maksullinen seksi voi sisältää myös feminiinisen emansipaation mahdollisuuden; pornolehtiä ei pidä kieltää, ne pitää vallata. Lisäksi myös laajempi tasa-arvoperspektiivi kuin abolitionistinen tasa-arvo näkemys ja miehet seksin myyjinä pitää huomioda lainsäädännössä.


2.1) Naisten seksusuaalinen valta -teoria, jonka mukaan naisten seksuaalinen valta on eräs yhteiskunnan keskeisistä vallan muodoista, joka siirtää varallisuutta ja muita resursseja miehiltä naisille. Naiset ja miehet ovat heteroseksuuaalisilla pariutumismarkkinoilla eri positioissa. Naisilla ja miehillä on erilaiset parinvalintakriteerit, sukupuolet kohtaavat eri parinvalintakysynnän, naisiin kohdistuu enemmän kysyntää. Naisten ja miesten kysynnän ja tarjonnan erosta/epäsuhdasta johtuu, että seksi on naisten hallitsema resurssi ja että naisilla on enemmän seksuaalista valtaa pariutumismarkkinoilla ja miehelle aiheutuu siitä kustannuksia tavalla tai toisella. Tämän teorian mukaan maksullinen seksi on siis seurausta tarjonnan ja kysynnän epäsuhdasta johtuvasta naisten seksuaalisesta vallasta, ei patriarkaatin sorrosta/vallasta. Tässä kontekstissa nainen myyjänä on aktiivinen tekijä ja vallan käyttäjä eikä uhri. .


2.2) sosiaalisen vaihdon teoria; kaikkea sosiaalista toimintaa voidaan tarkastella myös vaihtosuhteena, jossa ihmiset tavoittelevat hyötyjä ja välttelevät kustannuksia ja vastikkeista voidaan sopia myös muodollisesti.



2.3) Kolmannen aallon feminismi eli seksiradikalismi korostaa itsemääräämisoikeutta, seksiä oman elämänhallinnan ja itsensä tuntemisen lähteenä (enpower), miten säädellä olemistaan yhtäaikaa subjektina ja objektina, maksullinen seksi voi sisältää myös feminiinisen emansipaation mahdollisuuden; jokainen päättää itse myykö seksiä vai ei myy, pornolehtiä ei pidä kieltää, ne pitää vallata. Maksullinen seksi voi merkitä naiselle myös laajentuneita mahdollisuuksia toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan ja emansipaatiota.


Germaine Greer, jota monet pitävät yhtenä 1900-luvun näkyvimmeistä feministeistä sanoi pari vuotta sitten, seksistä maksaminen ei ole väärin. Jos Koko yhteiskunta ja kultturi perustuu kaupallisuuteen, seksistä maksaminen on vain luonnollinen normaali osa tätä yhteiskuntaa ja kulttuuria, jossa kaikkea voidaan ostaa ja myydä. Jokaisen on myytävä jotakin elääksen. Palvelualalla, seksiala mukaanluettuna, on paljon keinotekoista tunteiden esittämistä. Tarjoilijat pukeutuvat paljastavasti ja hymyilevät saadakseen tippejä, lastenhoitajat hoitavat "hellästi" lapsia maksua vastaan. Greer ei näe mitään perusteita miksi maksulliseen seksiin pitäisi suhtautua eri tavalla. Hän kritisoi myyttiä "ideaalisesta seksistä"; on hölynpölyä, että yhdyntä tuottaa jotain mystistä, henkistä sieulujen yhdistymistä. Seksin myymistä - siis rahan ottamista ruumistaan käyttämällä - pahempaa on esim. keinottelu rahoitusalalla. Erityisen selvä argumentti Greerin perusteluissa on: olisi julmaa yhteiskunnalta vaatia, että ne ihmiset, jotka syystä tai toisesta eivät voi saada seksiä tavallisella tavalla, eläisivät ilman seksiä koko elämänsä - eihän ihmisiä voi vaatia olemaan selibaatissa koko elämänsä.


Myös merkittävimpiin nykyfilosofeihin kuuluva Martha Nussbaum, lain ja etiikan professori Chigagon Yliopistosta, joka vieraili 2008 Suomessa esitelmöimässä tulevasta, patriotismia käsittelevästä kirjastaan, yllätti monet feministit puolustamalla laillista seksipalvelujen kauppaa. Kriminalisoinnin sijaan tulisi pureutua ihmiskauppaan sekä tarjota seksityöläisille turvalliset työolot, säädyllinen palkka ja mahdollisuus valita alansa. Jos nainen mieluummin työskentelee seksityöntekijänä kuin tehtaassa, se vaikuttaa lainmukaiselta valinnalta Nussbaumin mielestä.


2.4) Laaja tasa-arvoperspektiivi. Nykyinen tasa-arvolainsäädäntö kohtelee sukupuolia tasapuolisesti vain niiden ominaisuuksien suhteen, jotka liitetään naiseen ja pitää miesten erityistarpeita poikkeuksena. Yhtäläisiin mahdollisuuksiin perustuvan tasa-arvopolitiikan pitäisi ottaa huomioon myös sukupuolten seksuaalisesta erilaisuudesta johtuvat miesten erityistarpeet ja kompensoida ja tasapainottaa niitä positiivisilla erityistoimilla aivan samalla tavalla kuin esim. työelämässä kompensoidaan erityistoimilla naisten synnyttämiseen ja äitiyteen liittyviä erityistarpeita. Tasoittamalla ja tasapainottamalla sukupuolten biologisista eroista johtuvaa eriarvoisuutta, maksullisten seksipalvelujen, kun niille luodaan mahdollisimman hyvät ja lailliset toimintamahdollisuudet, voidaan länsimaisessa oikeus-, sivistys- ja hyvinvointivaltiossa katsoa edistävän tasa-arvoa, mahdollisuutta tehdä elämässään sukupuolen rajoittamatta itseään koskevia valintoja ja lisäävän seksuaalista hyvinvointia. Lisäämällä naisten seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja emansipaatiota ja seksuaalista vapautumista, maksulliset seksipalvelut ja seksityö lisäävät myös tässäkin mielessä laaja-alaista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja seksuaalista hyvinvointia. Seksiä ei pitäisi naamioida pelkästään parisuhdenormatiiviseksi kynttiläillalliseksi timanttikorvakoruineen. Pidättyväisyyden ja kieltopolitiikan sijasta lainsäädännöllä pitäisi luoda hyvä kasvualusta erilaiselle seksuaalisuudelle ja erilaisille tavoille harrastaa ja totettaa seksuaalisuutta ja luoda sellaisia käytäntöjä ja mahdollisuuksia ja palveluita, joilla helpotetaan aikuisten ihmisten välistä seksuaalista kanssakäymistä ja lisätään ja edistetään seksuuaalista hyvinvointia.

 


2.5) Miehet seksin myyjinä.


Tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan maan nuorista miehistä yli kaksinkertainen määrä myy seksiä naisiin verrattuna. Ruotsin 16-25 -vuotiaista miehistä 2,1 prosenttia on myynyt seksiä, kun taas naisilla vastaava luku on 0,8 prosenttia. Ero on hämmästyttävän suuri. Ruotsin naiset myyvät seksiä lähes yksinomaan miehille, mutta miehille kelpaa raha molemmilta sukupuolilta. Abolitionistinen "prostituutio tasa-arvo-ongelmana" -perspektiivi kuulostaa vähän rajoittuneelta tämän tutkimuksen kohdalla.    


Iltasanomat 22.2.2007: Esko on seksin kaupparatsu, joka rakastaa työtään ja tekee sitä siksi kun se on kivaa, hupi on tärkeintä, ei raha, Naisena hän olisi varmasti ammattidomina.


Niklas Eriksson, Hans Knutagård: sexmänsäljer.se/x - nöje blir funktion 



3) Miten maksullisesta seksistä pitäisi säätää laissa?


3.1) Nykylainsäädäntö lähtee virheellisesti siitä, että vapaaehtoista maksullista seksiä ei ole ja että kaikki maksullinen seksi on sosiaalinen ym. ongelma, jota pitää vähentää ja poistaa. Tämä on johtanut nykyiseen lainsäädännölliseen vääristymään, joka ei vastaa todellisuutta. Monet varsinaiset ongelmat eivät johdukaan seksin myymisestä sinänsä, vaan nykyisestä "hyvää tarkoittavasta" moraalisesta lainsäädännöstä, joka on johtanut seksialan puolilaittomaan tilanteeseen, seksin myyjien ja ostajien heikkoon yhteiskunnalliseen ja oikeudelliseen asemaan ja stigamatisoitumiseen.  


3.2) Sen sijaan, että ehdotetaan uusia kriminalisointeja, eikö meidän pitäisi siirtyä 2000-luvulle myös maksulliseen seksiin liityvässä lainsäädännössä. Eikö olisi aika tuulettaa juutalaiskristillisiä siveys- ja prostituutiouskomuksia, vanhentuneita paikkaansapitämättömiä mielikuvia, ajatuksia ja myyttejä maksullista seksistä, että kaikki maksullinen seksi olisi nykyajan orjakauppaa ja että seksinmyyjillä ei olisi omaa päätösvaltaa jne. Ottaa se viimeinen askel uskonnollisen moraalisen ikeen alta vapautumisesta myös maksullisessa seksissä. Ottaa se viimeinen askel ihmisoikeusajatteluun myös maksullisessa seksissä, sama askel joka on jo otettu esim. homoseksuaalisuuden, pornon, masturbaation, aviorikoksen, esiaviollisen ja au-seksin jne kohdalla. Ottaa ensin kaksi askelta taaksepäin irtolaislain kumoamisen jälkeisen aikaan ja sitten uusi askel uuteen suuntaan eteenpäin. Harkita uudelleen kapeaa uskonnollista ja abolitionistista näkökulmaa maksulliseen seksiin ja tarkastella sitä muistakin lähetysmiskulmista ja huomattavasti laajemmasta perspektiivistä. Selkiyttää ja päivittää sekä myyjän että ostajan tilanne kokonaan uudelta pohjalta jo pelkästään kansalaisten oikeusturvan kannalta. Kriminalisoinnin (ja myös laillistamisen) sijasta lähtökohtana ja lähestymistapana pitäisi olla dekriminalisaatio. Dekriminalisaatio tarkoittaa lähestymistapaa, joka ottaa lähtökohdaksi seksityötä tekevien ihmis- ja perusoikeudet. Dekriminalisaatio tarkoittaa aikuisten molemminpuoliseen yhteisymmärrykseen perustuvan kaupallisen seksin poistamista rikoslain piiristä ja sen lähestymistä sosiaalisena kysymyksenä. Tällöin resursseja voidaan keskittää todellisten rikosten kuten ihmiskaupan, törkeän parituksen torjuntaan.

Lainsäädännöstä pitäisi siis purkaa kaikki kohdat, jotka kriminalisoivat aikuisten vapaaehtoista maksullista seksiä. Seksialaa pitäisi kohdella samalla tavalla kuin muitakin aloja ja asioita, puuttua mahdollisiin todellisiin ongelmiin ja epäkohtiin kohdennetusti samalla tavalla kuin muillakin aloilla ja muissakin ilmiöissä ja asioissa. Mallia ei aina tarvitse ottaa Ruotsista eikä Ruotsin virheitä tarvitse aina toistaa kun tarjolla on muitakin vaihtoehtoja. Suomen ei tarvitsi ottaa mallia myöskään suoraan Saksasta, vaan Suomi voisi toimia omalla tavallaan ja ottaa parhaat puolet eri maiden lainsäädännöstä.

 


3.3) Ihmiskaupan ja törkeän parituksen pitää tietenkin olla itsestäänselvästi kriminalisoituja. Vuonna 2004 lainmuutoksessa rikoslain paritus säädöksiin lisätty törkeä paritus oli juuri oikeansuuntainen muutos, koska se kohdentaa paritusrikollisuuden tutkintaa juuri sellaiseen paritukseen, joka on myös seksinmyyjien kannalta ongelmallista. Törkeän paritukseen liittyviä rangaistuksia voisi vaikka koventaa. Seksipalvelujen oston alaikäisiltä pitää olla myös kielletty.


3.4) Sen sijaan yksityistiloissa tapahtuvan aikuisten vapaaehtoisen seksuaalipalveluja koskevan sopimussuhteen kummankaan osapuolen toiminnan kriminalisoinnille ei ole mitään hyväksyttävää tarvetta, perustetta, velvoitetta, ei mistään kansainvälisestä sopimuksesta eikä mistään muustakaan syystä. Ja pelkästään täyskielto sille, että joku antaa korvauksen seksistä, on käsitteellisesti ja perusteluiltaan virheellinen ja täysin väärä lähtökohta. Tällainen säännös ei helpota vaan ainoastaan vaikeuttaa poliisin, syyttäjän ja tuomioistuimen toimintaa. Eikä se helpota seuraa etsivää ihmistäkään. Pelkästään jo oston kriminalisoinnin asymmerisyys ja epäjohdonmukaisuus (vain osto kielletty, myynti ei) aiheuttaa uusia ongelmatilanteita niin myyjän kuin ostajankin ihmis- ja perusoikeuksien, yhdenvertaisuuden lain edessä ja oikeusturvan kannalta. Rikosoikeus on tarkoitettu äärimmäiseksi keinoksi. Täyskiellosta on enemmän haittaa kun hyötyä, sitä ei pitäisi käyttää pelkästään syntilistana moraalisen kannan julkituomiseen.

EY-tuomioistuin on katsonut seksin myynnin EY:n perustamissopimuksen EY 43 artiklan mukaiseksi taloudelliseksi toiminnaksi ja että itsenäisesti harjoitettua seksin myyntiä voidaan pitää EY:n perustamissopimuksen EY 43 artiklan määrittelemänä itsenäisenä ammattina ja maksua vastaan suoritettuna palveluna. KHO on katsonut seksuaalipalvelujen myymisestä saadun tulon tuloverolain mukaan veronalaiseksi. Julkisoikeuden puolella seksuaalipalvelujen myyjä katsotaan siis elinkeinonharjoittajaksi ja normaaliin yritystoimintaan rinnastettavaksi. Yksityisoikeuden puolella olevat epäselvyydet tulee selvittää.


3.5) Oikea lähtökohta Suomen tilanteessa voisi olla seksin myyminen itsenäisenä ammatinharjoittajana. Lisäksi kaikki toimet, jotka vahvistavat seksityöntekijän oikeuksia ja autonomiaa. Tälläinen olisi esim. pienimuotoinen osuuskunta -tyyppinen bordellitoiminta, joka olisi seksinmyyjien itsensä omistamaa ja pyörittämää.



3.6) Nykytilanteen ehkä suurin ongelma on parituslaki (RL 20.luku 9§), jonka mukaan kaikki yhteistyö seksin myyjän kanssa ja myyjän avustaminen on rikollista. Laissa määritellään rikokseksi toimintaa, jotka ovat millä tahansa muulla alalla aivan tavallisia ja joiden kriminalisoimiselle ei pitäisi olla pitäviä eettisiä perusteita, kuten toimitilojen vuokraaminen, yhteystietojen välittäminen ja asiallisesti ilman pakottamista ja väkivaltaa toimiminen seksipalvelujen myyjän agentina/managerina (Eihän esim. Eini Orajärven manageria kutsuta parittajaksi eikä hän syyllisty rikokseen myydessään ja markkinoidessaan Einin keikkoja). Voimassa oleva paritusta koskeva rangaistussäännös sanamuotonsa perusteella myös kriminalisoi tietyllä tavalla järjestetyn tiettyihin seksuaalisiin toimintoihin liittyvien elokuvien tekemisen (tuottamisen). Paritus onkin käsitteenä usein harhaanjohtava. Rikoslain määritelmä ei edellytä paritukselta minkäänlaista pakottamista tai alistamista, vaan pelkkä taloudellinen hyötyminen toisen prostituutiosta on paritusta. Kuitenkin ihmiset usein mieltävät parituksen prostituoituun kohdistuvaksi väkivallaksi. Niinpä suurin osa parituksesta on toimintaa, jota edes prostituoidut itse eivät miellä paritukseksi. Törkeän parituksen kohdalla tilanne on toinen, koska siihen liittyy pakottamista, kaltoinkohtelua jne.


Parituslakia pitäisikin muuttaa siten, että edellä mainitut kohdat, toimitilojen vuokraaminen, yhteystietojen välittäminen ja ilman pakottamista ja väkivaltaa toimiminen seksipalvelujen myyjän agentina/managerina, poistetaan siitä. Lisäksi Suomeen voisi myös järjestää koulutusta seksityön manageroinnista ja turvallisuus asioissa. Nykyisen parituslainsäädännön järkevöittäminen olisi hyvä alku uuteen suuntaan myös siksi että se sallisi myös itsenäisten yrittäjien markkinoida palvelujaan ja työskennellä yhdessä, esimerkiksi osuuskuntabordellien muodossa.


3.7) Myös ulkomaalaislain pykälä, jonka mukaan pelkkä epäily seksin myynnistä riittää perusteeksi käännyttämiselle, pitäisi poistaa seksityöntekijöiden aseman parantamiseksi. Se jopa suosii ihmiskauppaa, lisää parittajien ja hyötyjien valtaa. Pykälän vuoksi EU:n ulkopuolelta tulevien myyjien oikeusturva on olematon. Käännytyksen pelossa seksityöntekijät eivät uskalla turvautua ongelmatilanteissa poliisin apuun, vaan heidän on haettava turvaa esim. parittajilta. Ne, jotka saavat porttikiellon, tulevat takaisin väärillä papereilla. Koska he ovat ilman oikeita dokumentteja maassa, he eivät voi pyytää tässäkään tilanteessa apua viranomaisilta. Täten rikolliseksi määritellyn toiminnan välttely johtaa tässäkin peitetoimintaan. Lisäksi paritusoikeudenkäynnissä ulkomaalainen seksinmyyjä ei voi todistaa parittajaansa vastaan ilman, että hänet karkotetaan tai palautetaan ulkomaalaislain perusteella Suomesta. Käännytyspykälä pitäisi poistaa myös siksi, että sitä käytetään ainoastaan naisiin. Kuka tahansa nainen voidaan käännyttää, liian monta kondomipakettia laukussa riittää perusteeksi. Käänytyspykälä ei ole myöskään juurikaan vähentänyt seksinmyyjien määrää.


3.8) Nykyinen symbolinen rajattu oston kieltolaki, joka kieltää oston ihmiskaupan ja parituksen kohteelta voisi jäädä, jos edellä esitetyt muutokset tehtäisiin lainsäädäntöön?  Myös esim. Saksassa, jossa bordellin pitäminen on sallittua, seksuaalisen ihmiskaupan ja törkeän parituksen  (paritus, johon liittyy pakottamista)  lisäksi ostaminen ihmiskaupan ja törkeän parituksen uhrilta on kielletty. Toisaalta sen voisi myös purkaa, laki on tavallaan tarpeeton, koska meillä on jo muu seksuaalinen hyväksikäyttö- ja raiskauslainsäädäntö, jonka perusteella ostaja voitaisiin tuomita, jos hän ostaa seksiä tietäen, että myyjä on parituksen tai ihmiskaupan kohde.


3.9) Järjestyslaki, joka kieltää sekä oston että myynnin julkisella paikalla?


Seksin myynti ja osto julkisella paikalla on Suomessa hyvin minimaalinen ilmiö riippumatta siitä mitä aika ajoin lehtikirjoituksissa kaduilla tapahtuvan seksityön lisääntymisestä tai vähentymisestä kirjoitetaan. Pro-tukipisteen tietojen mukaan lisääntymistä ei ole kentällä edes havaittu. Käytännössä sitä tapahtuu vain Helsingissä muutamassa ravintolassa. Ruotsissa panikoiduttiin Tukholmassa ja Göteborgissa narkomaanien katuprostituutiosta ja Norjassa panikoiduttiin Oslossa tapahtuvasta Nigerialaisten katuprostituutiosta ja pitkälti sen takia ilmiöön on yritetty puuttua seksin oston täyskiellolla. Katukaupan suuruus on Ruotsissa ja Norjassa aivan toista luokka kuin muutamassa Helsingin ravintolassa.


Seksin myynnin ja oston aiheuttamiin mahdollisiin järjestyshäiriöihin julkisella paikalla voidaan puuttua kohdennetusti jos niin halutaan jo nyt voimassa olevalla järjestyslailla, erillistä täyskieltoa siihen ei tarvita. Nollatoleranssiin ei millään lainsäädännöllä päästä, mutta kahdessa pääkaupungin ravintolassa mahdollista järjestyshäiriöitä aiheuttava seksin osto ja myynti saadaan kuriin, jos poliisi hoitaa sille kuuluvan järjestyksenpitovelvollisuutensa ja anniskelulupaviranomaiset anniskelulupia koskevan valvontavelvollisuutensa. Lisäksi ravintolaprostituutio ei edes aiheuta järjestyshäiriöitä siinä määrin kuin katuprostituutio. Ravintola on rajattu tila, jossa myyjät ja asiakkaat löytävät toisensa aiheuttaen mahdollisimman vähän häiriötä sivullisille. Ja lisäksi ravintoloissa on järjestysmiehet ja henkilökunta, joka huolehtii järjestyksen pidosta.



4) Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja -suositukset, muiden EU-maiden kuin Ruotsi esim. Hollanti ja Itävalta lainsäädännöstä saadut kokemukset, Euroopan Neuvoston suositus (päätöslauselma 1579) vapaaehtoisesta seksipalvelujen kauppasta/seksityöstä ihmisoikeutena ja mahdollisuutena määrätä itse elämästään ja työstään, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkinta (tuomio Asia C-268/99 liittyen), että itsenäisesti harjoitettua prostituutiota voidaan pitää EY:n perustamissopimuksen EY 43 artiklassa määriteltynä itsenäisenä ammattina ja maksua vastaan suoritettuna palveluna, YK:n Aids-komision vaatimus seksityön laillistamisesta koko maailmassa, Uuden-Seelannin dekriminalisaatiosta saadut kokemukset, Kanada, Ontario: bordellit, parittajat ja asiakkaiden hankinnan kieltävien lakien kumoaminen perustuslain vastaisina, Suomen perustuslaissa määritellyt Ihmis- ja perusoikeudet: yksilön vapaus, yksityisyyden suoja, itsemääräämisoikeus jne sekä uusi tutkimustieto maksullisesta seksistä Suomesta ja maailmalta kuten esim. Anna Kontula/Punainen Eksodus pitäisi ottaa huomioon maksullista seksiä koskevassa lainsäädännössä.



Jos nykyistä lainsäädäntötilannetta halutaan selkeyttää, poistaa "näyttöongelma", helpottaa poliisin ja oikeuslaitoksen toimintaa ja vähentää Suomen houkuttelevuutta ihmiskaupan kohdemaana, moralisoinnin ja symboloinnion sijasta pitäisi pohtia, mikä olisi paras mahdollinen muoto ja paikka seksin myynnille kaikkien osapuolten kannalta. Miten seksityö pitäisi yhteiskunnassa pyrkiä järjestämään että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän ongelmia, haitaa ja häiriötä kenellekään. Miten puuttua kohdennetusti, rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen mukaisesti täsmällisellä ja ja rajatulla sääntelylllä, oikeasuhtaisuhtaisesti todellisiin käytännön ja eettisiin ongelmiin, miten edistetään parhaiten sekä seksinmyyjien että ostajien ihmis- ja perusoikeuksia ja vähennetään turvallisuus- ja terveysriskejä.


Maksulista seksiä koskevassa lainsäädännössä pitää erottaa selvästi lähtökohtaisesti toisistaan vapaaehtoinen seksipalvelujen kauppa/seksityö ihmisoikeutena ja mahdollisuutena määrätä itse elämästään ja työstään ja ihmiskauppa ihmisoikeuksien loukkauksena. Lainsäädännössä aikuisten vapaaehtoista seksipalvelujen kauppaa ei saa sekoittaa ihmiskauppaan, seksuaaliseen ihmiskauppaan, raiskauksiin, hyväksikäyttöön eikä alaikäisten seksinmyyntiin, koska aikuisten vapaaehtoisessa seksipalvelujen kaupassa omasta elämästään, seksualisuudestaan ja ruumiistaan itse päättävät aikuiset, sekä naiset että miehet, myyvät ja ostavat, tai eivät myy ja osta, vapaaehtoisesti seksi-, erotiikka-, escort- ,fetissi- ym. palveluita, heidän "itse" henkensä, sielunsa ja vartalonsa pysyvät edelleen heillä itsellään, eivätkä siirry asiakkaalle tai hukkaannu mihinkään yhtään enempää kuin muunkaan palvelun myynnissä, kuin vaikkapa jalkahoitopalvelun tai vyöhyketerapiapalvelun myynnissä. Haitallisten lieveilmiöiden minimoimiseksi aikuisten yhteisymmärrykseen perustuva kaupallinen seksi tulisi olla mahdollisimman pitkälti dekriminalisoitu ja samalla tavalla yhteiskunnan säätelyssä ja valvottavissa kuin muutkin alat sekä terveydenhuollon ja vastaavien etujen tulee olla vähintään samalla tasolla kuin muillakin aloilla, kuitenkin muistaen että niin kauan kuin seksityöhön liittyy voimakas sosiaalinen leima, suojelu- ja voimaannuttamis näkökulmiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Jokainen vapaaehtoinen ja itsenäinen seksityöntekijä syö markkinoita ja pohjaa rikolliselta toiminnalta, ihmiskaupalta ja pakon alla tapahtuvalta prostituutiolta. Lainsäädännön lisäksi tarvitaan myös sosiaali- ja koulutuspolitiikkaa.

 

Kaikki tämä olisi selkeä viesti siitä, että ihmiset, sekä myyjät että ostajat, ovat yhdenvertaisia lain edessä ja että ihmis- ja perusoikeudet, yksilön vapaus ja itsemääräämisoikeus, koskevat myös seksin myyjiä ja ostajia. Tämä olisi myös selkeä viesti siitä, että ihmiskauppa ja maksullinen seksi ovat eri asioita - ne eivät kulje käsi kädessä. Selkeä viesti yhteiskunnassamme vallitsevasta ihmiskuvasta ja arvomaailmasta, ja etenkin naisten asemasta; arvomaailmasta, jossa naista ei automaattisesti työnnetä holhottavaan omista asioistaan päättämään kykenemättövän uhrin rooliin ja miestä automaattisesti hyväksikäyttäjän rooliin. Selkeä viesti siitä, että aikuisten vapaaehtoisessa maksullisessa seksissä ei ole myöskään kyse sukupuolituneesta väkivallasta eikä itsensä/ruumiinsa myynnistä tai naisen esineellistämisestä, vaan aikuisten vapaaehtoisessa maksullisessa seksissä yksittäiset sekä naiset että miehet myyvät ja ostavat palveluita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (33 kommenttia)

siviilitarkkailija (nimimerkki)

Asiallisia argumenttejä jotka eivät tue tunteilla ratsastavien poliitikkojen henkilökohtaista medianäkyvyyttä. Seksikauppaa koskevien lakihankkeiden tekemisen tärkein arvo Suomessa ei ole seksikaupan myyjän tai ostajan oikeushyvä. Seksikauppalakeja laativien poliitikkojen ja heidän edustajaryhmien pääasiallinen tarkoitus on oman henkilökohtaisen medianäkyvyyden ja keskusteluhuomion tavoittelu.

Näinollen voidaan osoittaa (vrt energiapoliittinen keskustelu) että faktojen kanssa tunnetuullimyllyä vastaan käytäessä häviö on selviö.

Olennaista seksikaupassa on verovalvonta ja verottajan aktiivisuus. Seksikaupan arvonlisäverollinen palvelu on saatava valtion hallintaan. Näinollen olennaista on koko alaa koskeva yleisen hyvän tavan ja lain mukaisen seksuaalikaupankäynnin verovalvonta.

Pidän vaihtoehtona seksuaalipalveluja myyvien henkilöiden tilastointia ennakkoperintärekisteriin tunnistettavalla numero-henkilökuva kortilla, jossa vuosileima vakuuttaa asiakkaat seksuaalipalvelun asianmukaisesta tilasta.

Liian usein epärehelliset poliitikot sotkevat poliisin kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin asioihin jotka eivät varsinaisesti edes kuulu poliisin toimialaan. Vastaavasti verottajan laiskuus kuitataan verohallinnon luonnolliseksi oikeudeksi pinnata valvontavastuusta.

Suomen valtio menettää seksikaupassa satoja miljoonia euroja vuositasolla. Näiden veromiljoonien saaminen ennakkoperintään on ehdottoman tärkeää, että epärehellisillä karriääripoliitikoillamme olisi sitä rahaa mitä heitellä maailman järjettömimpiin hankkeisiin tai vieläkin epärehellisempiin euromaihin.

arska (nimimerkki)

Wow.

Hyvä kirjoitus.

Wow.

Elias Määttänen

Hyvin suuri osa maksulliseen seksiin/seksityöhön liittyvistä ongelmista on politiikkojen ja viranomaisten itsensä aiheuttamia. Nykyinen seksin myynnin ympärille rakennettu "hyvää tarkoittava" kriminalisoima lainsäädäntö suosii lähinnä järjestynyttä rikollisuutta ja uhkaa jopa seksityöntekijöiden turvallisuutta. Maksulliseen seksiin/seksityöhön liittyvät ongelmat eivät johdu niinkään seksinmyynnistä/ostosta itsestään, vaan ennemmänkin alan puolilaittomasta luonteesta ja esim. nykyisestä parituslainsäädännöstä. Kun keksimällä keksitään rikollisuutta ja rikollistetaan asioita, joissa ei ole mitään rikollista niin syntyyhän niitä ongelmia. Nykyisen lainsäädännön suurimpa ongelmana pidänkin juuri nykyistä parituslakia, joka määrittelee paritukseksi kaiken yhteistyön seksityöntekijän kanssa, vaikka misään pakottamista tai hyväksikäyttöstä ei olisikaan kysymys.

Tomm. (nimimerkki)

"Ruotsi on pitkään ollut yhden umpion totuus koskien seksinostoa. Seksinostolain vastustajat on yritetty järjestelmällisesti hiljentää radikaalifeminismille tyypillisillä tavoilla."

Ruotsalaisessa yhteiskunnassa on muutenkin taipumusta yhteen totuuteen. Hyvin se käy ilmi huumausainepolitiikasta keskusteltaessa.

Suomalainen ja ruotsalainen kulttuuri poikkeavat paljon toisistaan, asia joka tiedetään suurissa yrityksissä. Ruotsalaisille on konsensus tärkeää, kaikkia pitää kuulla ja ilmeisiäkin asioita jauhaa, niin että kaikki ovat päätöksen takana. Koko ruotsalaisen yhteiskunnan poliittisesta keskustelusta heijastuu samanlaisia piirteitä, soraäänet ovat enemmän kuin kritiikkiä, ne leimataan väärän tietoisuuden tuoteeksi - muuten ne ovat liian uhkaavia konsensuskulttuurissa.

Vieras (nimimerkki)

Suomen ja ruotsin oikeuskulttuuri ovat hyvin lähellä toisiaan, sillä suomalaisilla on tapana kopioida ruostalaista lainsäädäntöä lähes sana-sanalta.

Joten siinä mielessä puheesi kulttuurien erosta ei päde, sillä loppujen lopuksi lait määräävät mikä on hyväksyttävää ja mikä ei.

Joskus käy kuitenkin niin etteivät lait noudata ihmisten oikeustuntoa.

Vieras (nimimerkki)

Mahtava kirjoitus täynnä asia-asrgumentteja ja hyvää lähteiden käyttöä.

10/10

Toivottavasti kirjoituksesi saa mahdollisimman paljon trafiikkia.

On kyllä surullista miten joidenkin pellejen lyhyet provokirjoitukset saavat enemmän huomiota kuin tällaiset oikeasti hyvät kirjoitukset.

Vieras (nimimerkki)

Aika ironista miten 2 minuuttia tämän kirjoittamisen jälkeen tällainen klassinen pelle kirjoitti klassisen lyhyen mutta ytimekkään aivopierun.

Nauraisin jos en itkisi.

Vieras (nimimerkki)

siviilitarkkailija sanoi seuraavasti: "Olennaista seksikaupassa on verovalvonta ja verottajan aktiivisuus."

Seksityön laillisuus-näkökulmasta minustakin tuo on oleellinen pointti. Enkä edes usko siihen että prostituoidutkaan haluaisivat työstään laillista sikäli että olisivat valmiita maksamaan verojaan. Ja jos ja kun asia on noin, kaikki muu keskustelu työn laillisuudesta on lähinnä "diipa daapaa".

Dari-anne Suomalainen

Miehet jotka suureen ääneen huutavat haureudenharjoittamisoikeuksia itselleen, ovat ensimmäisenä sorsimassa esim. homoja.

Mistä tämä johtuu.

Vieras (nimimerkki)

Vähän niin kuin ortodoksijuutalaiset.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

"Miehet jotka suureen ääneen huutavat haureudenharjoittamisoikeuksia itselleen, ovat ensimmäisenä sorsimassa esim. homoja."

Ei pidä paikkaansa. Minä kannatan seksin ostamisen ja myymisen pitämistä laillisena ja bordellitoiminnan laillistamista, mutta en ole ensimmäisenä enkä edes viimeisenäkään sorsimassa homoja.

Vieras (nimimerkki)

Darin kommenttien yleinen taso todistaa Martti Lutherin väitteen osuneen oikeaan. Luther nimittäin totesi, että yhteiskunnallisia asioita käsiteltäessä naiset ja lapset eivät osallistu keskusteluun.

Darille tuntuu olevan aivan mahdotonta saada kirjoitetuksi mitään asiallista, mietittyä, perusteltua tai rakentavaa. Aina vaan näyttää syntyvän pelkkää häiriköintiä...

Dari-anne Suomalainen

Hölpön pölpön

Et kestä esittämiäni rinnastuksia, koska ne paljastavat sinun luonteesi.

Naiset näkevät ihmisten läpi, siksi he ovat kiusallisia.

Usein totuus kuullan myös lasten suusta.

Vieras (nimimerkki)

Moni näistä seksityöläisistä saa yhteiskunnan tukia ( asumistukea . opintotukea ja työttömyys korvausta)jos mies jättää tuloja ilmoittamatta niin saa rikos syyteen

Elias Määttänen

Suomen ei välttämättä tarvitsi ottaa mallia myöskään Saksasta eikä Hollannista, vaan Suomi voisi toimia omalla tavallaan. Lähtökohta voisi olla seksinmyyminen itsenäisenä ammatinharjoittajana ja mainitsemani pienimuotoinen osuuskunta -tyyppinen bordellitoiminta, joka olisi seksinmyyjien itsensä omastamaa ja pyörittämää.

Maksullinen seksi on monimuotoinen ilmiö, jossa toimijoina on hyvin heterogeeninen joukko ihmisiä, joita ei voi niputtaa yhdeksi ryhmäksi. Ei ole olemassa yhtä totuutta tai kuvaa maksullisesta seksistä eikä mitään yhtä seksipalvelujen myyjän/ostajan perustyyppiä, vaan myyjillä ja asiakkailla on yhtä monta motiivia ja näkökulmaa maksulliseen seksiin kuin ihmisillä yleensäkin omaan elämäänsä ja tekemisiinsä. Ja jos kaikki vastikkeet ja korvaukset ja vastapalvelut ja kaikenlainen taloudellisten ja materiaalisten resurssien vaihto seksiä vastaan suoran rahakorvauksen lisäksi otetaan huomioon, niin maksullista seksiä on yhtä laajalla kirjolla kuin on seksuaalisuutta yleensäkin. Maksullisen seksin/seksityön/seksialan koko kirjoon mahtuu - aivan samalla tavalla kuin muillakin aloilla ja elämässä yleensä - koko Gaussin käyrä. Toisessa ääripäässä on kurjuutta ja toisessa emansipaatiota ja suurin osa on tältä väliltä.

Suomalainen keskiverto seksityöntekijä/maksun seksistä ottava ei ole huumetokkurainen narkkari, ei patriarkaatin sorron eikä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuudenkaan uhri (sen sijaan seksityöntekijä on uhri siinä mielessä, että häneltä kielletään tai ignoroidaan täysivaltainen tasavertainen kansalaisuus sulkemalla yhteiskunnan marginaaliin. TANE:n ja naisasialiitto Unioinin propagandakoneiston harrastama seksityöntekijöiden leimaaminen avuttomiksi omasta elämästään päättämään kykenemättömiksi ei-autonomiseksi uhreiksi on tehokas keino vaientaa seksityöntekijät marginaaliin ja tehdä tarpeettomaksi yritykset parantaa heidän työolosuhteita).

Keskiverto seksinmyyjästä/maksullisesta seksitapahtumasta puhuttaessa on siis kyse kenestä tahansa meistä ja tavallisesta elämästä. Suurimman osan ajastaan ja elämästään keskiverto seksin myyjät tekevät jotain muuta kuin myyvät seksiä. Suurin osa meistä on tietämättään tavannut keskiverto seksinmyyjän työ- tai opiskelupaikalla, lähikaupassa, elokuvissa, lenkkipolulla jne.

Lauri Ilovaara

Toisaalta, jos seksinmyynti laillistetaan ja pannaan verolle, hinnat nousevat.

Saattaa vähentää kysyntää ?

Vieras (nimimerkki)

Itse veikkaan, että tarjonnan kasvaessa hinnat laskevat. Ja tarjonta tulee kasvamaan, jos bordelleja sun muita saa pystyttää...

Vieras (nimimerkki)

Kiitos kirjoituksestasi! Asiallisin tähän mennessä lukemistani. Sinulla on paljon tietoutta ja lähteet selvästi näkyvillä. Toivon, että tämä sinun kirjoituksesi noteerataan hallintokoneistossa ja lakia säätävissä elimissä. Miten sen saisi Tuija Braxille menemään.

Dari-anne Suomalainen

Tuija Braxin kanssa ehdottomasti samaa mieltä.

Täyskielto.

Elias Määttänen

Ei täyskieltoa.

Aikuisten vapaa-ehtoisen maksullisen seksin tulee kuulua jatkossakin siihen ihmis- ja perusoikeuksien takaamaan vapauspiiriin, johon lainsäätäjä ja viranomainen ei saa kajota. Tähän vapauspiiriin kuuluu esimerkiksi kirjoituksessani kohdassa 7 mainitsemani perustuslain 7. pykälässä turvattu henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden suoja - ihmisen fyysisen vapauden ohella myös hänen tahdonvapautensa ja itsemääräämisoikeutensa, oikeus määrätä omasta kehostaan ja sen käytöstä. Lainsäädännön tulee täyttää tämä vaatimus

Suomessahan on perinteisesti harjoitettu aika käytännönläheistä prostituutiopolitiikkaa. Tarkoituksena on pikemminkin ollut vähentää mahdollisia sosiaalisia haittoja ja tukea auttavaa työtä kuin ottaa lainsäädännön avulla moraalinen kanta siihen, tulisiko seksipalvelujen kauppa sallia vai kieltää. Lisäksi kun yhteiskunta on muuttunut sekularisoituneemmaksi ja individualistisemmaksi, on moraaliin liittyvää lainsäädäntöä enää vaikea ankkuroida johonkin yhteiseen moraalikoodistoon, jonka perusteet olisivat kaikille yksiselitteisiä. Ei voi olla niin, että tällaisen moraalisen koodiston puuttuessa, lait laaditaan määrittelemällä ensin haluttu lopputulos ja keksimällä siihen vasta sen jälkeen sopivat selitykset ja perustelut? Tällainen menetelmä ei voi toimia. Tällaisesta lainsäädännöstä ei tule perusteluiltaan kovin johdonmukaista, ennustettavaa eikä luottamusta herättävää.

Millä edellytyksillä rikosoikeudellisten keinojen käyttö olisi mahdollista tilanteessa, jossa henkilö omasta vapaasta tahdostaan ottaa/antaa rahaa seksistä? Jos kaikki maksullinen seksi tulkittaisiin kategorisesti pikemminkin rikosoikeudelliseksi ongelmaksi, tämä olisi hyvin ongelmallista perus- ja ihmisoikeuksien kannalta.

Ihmiskauppaa ja paritukseen liittyvää pakottamista kriminalisoitaessa perusoikeuksien merkitys on toisenlainen. Tällöin lainsäätäjällä on velvoite säätää sellaisia kriminalisointeja, jotka ovat välttämättömiä perusoikeuksien turvaamiseksi ulkopuolisten loukkauksilta. Tässä yhteydessä lainsäätäjä suojelee yksittäistä henkilöä kolmannen osapuolen, ihmiskauppiaan harjoittamalta hyväksikäytöltä.

Sen sijaan lainsäätäjällä ei ole mitään velvoitetta eikä perustetta kriminalisoida vapaaehtoista maksullista seksiä/seksipalvelujen kauppaa sen enempää kuin mitään muutakaan vapaa-ehtoista kauppaa/toimintaa. Seksin oston yleistä kriminalisointia ei voida perustella ihmiskaupalla. Lisäksi seksin oston kriminalisoiva laki on älytön nimeenoman myös siinä mielessä, että asiakas on lähes ainoa ihminen, joka voisi ilmoittaa viranomaisille mahdollisesta seksuaalisesta ihmiskaupparikollisuudesta.

Oli maksullinen ilmiönä kuinka epämiellyttävä tahansa, olisi hyvä muistaa, että ihmisoikeudet ovat jakamattomia. Ne koskevat myös seksistä rahaa (tai muuta vastiketta) ottavia ja antavia ihmisiä.

Elias Määttänen

Tässä on vähän lukemista:

Sano ei seksinoston kriminalisoimiselle
http://www.sihteeriopisto.net/nayta_artikkeli.php?...

Anna Kontula/Punainen Eksodus
http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-7579-5.pdf

Seksialan Liitto SALLI ry/Lausunto Eduskunnan hallintovaliokunnalle Hallituksen esityksen HE 221/2005 vp
johdosta
http://www.ladyjohanna.com/salli/kanta/2006/ek/hav...

Seksialan Liitto SALLI ry/Lausunto oikeusministeriölle
seksinostokiellon soveltamisesta 14.9.2009
http://www.ladyjohanna.com/salli/kanta/2009/om-lau...

Seksialan Liitto SALLIn lausunnot ja julkilausumat 2002-2010 http://www.ladyjohanna.com/salli/kanta/index.html

Johanna Sirkiä/Vapaaehtoisuus seksissä ja työssä...ja seksityössä
http://www.sihteeriopisto.net/nayta_artikkeli.php?...

Anna Kontula/Ostoseksiä Suomessa ja Ruotsissa
http://www.annakontula.fi/page1.php?category=1&pos...

Anna Kontula/Miksi prostitoitua ei kuunnella
http://www.annakontula.fi/page1.php?category=1&pos...

Anna Kontula/Ihmiskauppa ei ole pictionary
http://www.annakontula.fi/page1.php?category=1&pos...

Aviisi 5/2005/Maksullisen seksin mysteeri
http://www.aviisi.fi/artikkeli/?num=05/2005&id=d6f...

Critiques of Swedish Prostitution Law
http://www.bayswan.org/swed/swed_index.html

International Union of Sex Workers
http://www.iusw.org/

Naiskauppa puhuttaa feministejä
http://plaza.fi/ellit/wall-street/ymparisto-yhteis...

The Vancouver Sun 18.06.2007/Most prostitutes don't work streets, says study
http://www.canada.com/vancouversun/news/westcoastn...

Göran Pettersson
http://dinledamot.blogspot.com/2008/06/har-kvinnof...

Medicalnewstoday/Queensland's Female Sex Workers Generally Happy In Their Work
http://www.medicalnewstoday.com/medicalnews.php?ne...

Vieras (nimimerkki)

Totta kai seksin osto pitää kieltää ja kielletäänkin. Jos vain haluamme olla sivistysvaltio, ja sitähän haluamme.

Nyt jo on noloa, että osittain edustamme jotain huora (naiset) / turska (miehet) -valtiota ja muistutamme itänaapuriamme.

Lauri Ilovaara

Ei muuta kuin seksin osto lailliseksi.

Tarvitaan vaan viranomaisia sitten tarkkailemaan työntekijöiden tilannetta, etteivät joudu hyväksikäytetyiksi kuitenkin.

Jonkin sortin ilmiantopalkkiot vielä sellaisista jotka eivät anna kuittia.

Tai voidaan perustaa prostituutiotarkastajan virka. Virkailija kiertää maata käyttäen alan palveluja ja seuraa maksaako palveluntarjoaja veroja tienaamistaan varoista.
Saattaisi olla tavoiteltu työpaikka...

Elias Määttänen

Jäin miettimään tätä:

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/01/1...

"Naisyhdistys: Seksin ostoa ei voi rinnastaa perustarpeisiin

---Naisjärjestöjen kattoyhdistys Nytkis ry ihmettelee ajatusta seksin saamisesta ihmisen perusoikeutena. Voisi yrittää ensin olla ilman ruokaa, juomaa ja vessassa käyntiä vaikka kolme viikkoa ja sitten katsoa uudelleen---"

Jos perustarpeisiin/perusoikeuksiin lasketaan ruoka, juoma, asuminen, niin kaikista näistä joutuu tavallinen maksamaan, jopa vessassa käynnistäkin, jos hätä ylättää esim. asemalla junaa odottaessa. Perusoikeuksiin kuuluu kai myös saada sairaanhoitoa, jos sattuu sairastumaan.

Ei se ruoka taivaasta suuhun tipahda, vaikka kuinka odottaisit kolme viikkoa nälässä, kyllä se sieltä kaupasta on ostettava. Oudolta kuulostaa, että maksullinen ruoka, asuminen jne voidaan rinnastaa perustarpeisiin ja ovat hyväksyttävää, mutta maksullinen seksi ei? Jos ihminen joutuu kerran maksamaan ravinnosta, joka nyt on välttämätön ensisijainen fysiologinen perustarve, niin miksei seksistäkin voi maksaa? Ja kun kyse seksikaupassa on vieläpä vain palvelun myynnistä/ostosta eikä mistään "itsensä myynnistä"

VeePee (nimimerkki)
Vieras (nimimerkki)

Huora/turska -systeemit eivät yksinkertaisesti kuulu pohjoismaiseen sivistysvaltioon.

Jo antiikin Epikuros teki erottelun ruoka- ym. perustarpeiden ja seksin välillä, ja kyllähän sen jokainen muutenkin tietää. Ei-filosofien on turha yrittää leikkiä filosofeja - ensin mieluiten alan opintoja, kiitos. Filosofia on nimittäin valistavaa.

Elias Määttänen

"Huora/turska -systeemit eivät yksinkertaisesti kuulu pohjoismaiseen sivistysvaltioon."

Huora/turska -systeemejähän ei muualla olekaan kuin Ruotsissa.

"Jo antiikin Epikuros teki erottelun ruoka- ym. perustarpeiden ja seksin välillä, ja kyllähän sen jokainen muutenkin tietää. Ei-filosofien on turha yrittää leikkiä filosofeja - ensin mieluiten alan opintoja, kiitos. Filosofia on nimittäin valistavaa."

Epikurolaisuus ja Kyreneläiset olivat hedonismin edustajia antiikin filosofiassa. Epikuros tunnetaan parhaiten siitä, että hän kehotti ihmisiä tavoittelemaan nautintoja ja hemmottelua tuntematta syyllisyyttä, ja piti sellaista käytöstä moraalisesti hyvänä. Epikurolaisen etiikan mukaan ei ole ihmisten ruumiillisista tarpeista erillistä ”hyvän” ideaa, kuten platonismi opetti: hyvä ja paha eivät ole muuta kuin mielihyvää ja mielipahaa.

En tiedä mikä Epikuroksen kanta maksulliseen seksiin oli, mutta sen tiedän, että maksullista seksiä on ollut olemassa muodossa tai toisessa niin kauan kuin homo sapiens on ollut olemassa
.
Antiikissa seksi näkyi kaikkialla, seksuaalinen kuvasto ja seksin ja alastomuuden julkinen representaatio oli voimakkaasti läsnä arjessa ja pyhässä. Muinaiset kreikkalaiset saattoivat syödä astioista, joissa oli kuvia, joita nykyisin näkee seksivideoissa. Vadeissa ja vaaseissa oli maalattu kuvia anaaliyhdynnöistä. Fallospatsaat komistivat koteja ja julkisia paikkoja. Ateenan kadunkulmissa ja toreilla seisoi satoja nelikulmaisia pylväitä, joiden silmiinpistävin piirre oli oli reipas erektio. Pompeijin kaupungin kaivauksista on löydetty valtava määrä “pornografisia” esineitä kuten esim. dildoja ja todisteita bordelleista ja stripteasesta. Kaiken keskellä varttuivat myös lapset esim. Platon, Sokrates, Aristoteles, Epikuros.

O. M. Hietamaa (nimimerkki)

Epikuroksen kanta sukupuolisuhteisiin oli ylipäänsä kielteinen. Hän neuvoi seuraajiaan pysymään naimattomina ja lapsettomina, joskaan ei sitä ehdottomasti vaatinut (Diogenes Laertios, X, 119).

En ole varma, mitä hän ajatteli prostituutiosta, mutta hänen kerrotaan sanoneen että "viisas ei yhdy naiseen, johon yhtymistä laki ei salli" (Diog. L., X, 118). Tämä voisi olla viittaus prostituutioon, mutta en ole varma, koska en tiedä mitä Ateenan tuonaikainen lainsäädäntö sanoi siitä asiasta.

Huomattakoon myös, että "hemmottelu"-sanan käyttö epikurolaisuuden yhteydessä johtaa harhaan. Epikuros ei tarkoittanut nautinnoilla mässäilyä, juopottelua, seksuaalista hurjastelua tai muita voimakkaita ruumiillisia nautintoja. Hän vietti vaatimatonta ja pidättyväistä elämää, jota edellytti myös oppilailtaan, ja aitoa, tavoittelemisen arvoista nautintoa olivat hänen mielestään esim. filosofiset keskustelut ystävien kanssa (Diog. L., X, 131-132 ym.).

Elias Määttänen

Minut sai 20 vuotta sitten kiinnostumaan filosofian opiskelusta Juha Varto.
Juha Varto oli monessa asiassa aikaansa edellä, ja osoitti jo 1990-luvun puolivälissä femistien perustelut seksinoston kieltämiseksi täysin perusteettomiksi. Juha Varto kävi jo tuolloin tämän saman keskustelun Suomessa mitä tässäkin blogissa. Suosittelen luettavaksi esim. Juha Varron kirjan Lihan viisaus. Löytyy kirjastoista.

Vieras (nimimerkki)

Olipas harvinaisen hyvä kirjoitus, eipä pitäisi olla mitään epäselvää. Kunpa meidän pölhöt päättäjätkin tämän tajuaisivat.

Vieras (nimimerkki)

"Kunpa meidän pölhöt päättäjätkin tämän tajuaisivat."

Kun oikeusministerinä voi toimia Tuija Braxin kaltainen hurmahenkinen fanaatikko, niin en liikoja odottaisi.

Hyvä ja perusteellinen kirjoitus. Tämä kannattaisi, päättäjien pölhöydestä huolimatta, lähettää ainakin lakivaliokunnan kansanedustajille tiedoksi. Jos sieltä vaikka löytyisi pari lukutaitoista ihmistä.

Toimituksen poiminnat